Tämän kesän lomareissun päämäärä oli alun perin Lappi, mutta kun Lappi on jo niin lähellä maailman laitaa, käväistiin sielläkin.
Matka oli perinteinen road trip ja majoitus se vanha tuttu teltta. Tällä kertaa varusteltuna omilla ilmatäytteisillä patjoilla. Ja tällä kertaa kenenkään patjaan ei tullut reikää. Auton rengas sen sijaan puhkesi Rukalla, mutta paikkausvaahdolla selvittiin muutaman tuhannen kilometrin ajomatka loistavasti.
Ensimmäinen isompi pysähdys oli Kuusamossa Oulangan kansallispuisto ja Kiutaköngäs. Siellä käveltiin Karhunkierrosta eväsretkimeiningillä auringonpaisteessa. Paikka on upea, tykättiin kaikki siitä tosi paljon.
Ja kuten kuvasta huomaa, en ole vieläkään sijoittanut kunnollisiin retkikenkiin. Kengät aion vielä hankkia, mutta mekosta retkivaatteena en luovu.
Kuusamosta jatkettiin navigointia Lapin läpi sopivin pysähdyksin ja yöpymisin. Sää muuttui matkan varrella aurinkoisesta pilviseksi. Ja saatiin sitä sadettakin.
Norjan puolella saatiin väistellä porojen lisäksi myös lampaita. Ja sadekin muuttui pisaroinnista oikein kunnon sateeksi. Nordkappin leirintäalueella oli niin kova tuuli, että teltta kiinnitettiin ekaa kertaa ikinä kaikilla naruilla maahan. Paikoillaan pysyi. Niin kylmää ja tuulista oli, että ensimmäisen varsinaisen retkipäivän auringonpaistetta ei kukaan enää muistanut. Tyyne sanoi luulleensa, että telttaillessa on aina kuuma. Onneksi teltassa ei sentään tarvinnut palella, sen verran paljon oli vaatetta ja muuta lämmikettä mukana.
Käytiin ravintolassa syömässä, ettei tarvinnut siinä tuulessa valmistaa ruokaa. Saatiin niin isot annokset, että kaikilla jäi jotain syömättä.
Nordkappiin yritettiin mennä ensin illalla. Viimeiset parikymmentä kilometriä oli niin sumuista, ettei nähnyt kunnolla eteenpäin. Ja tuuli oli kovaa. Edessä ajaneella moottoripyörällä oli selviä vaikeuksia pysyä pystyssä. Portilla oli jonoa ja hetken aikaa siinä odoteltua päätettiin, ettei mennäkään vielä illalla. Koska seuraavaksi päiväksi oli luvattu ihan ok keli, ajateltiin, että se on parempi kuin hernerokkasumu.
Kylmää, tuulista ja sumuista oli seuraavanakin aamuna, muttei sentään niin paljon kuin illalla. Tai saattoi ollakin, mutta me ei oltu väsyneitä päivän ajomatkasta. Ja koska oltiin liikkeellä aikaisin, ei jouduttu maksamaan sisäänpääsymaksua, joka olisi perheeltä ollut pelkän käynnin osalta noin 40 ja jos kaikki teatterit ja näyttelyt olisi halunnut, hinta olisi noussut jo reiluun 60 euroon. Jotain näytöksiä oli nähtävillä jo aamulla, kuten myös näyttely. Kahvilat, ruokapaikat ja matkamuistomyymälät aukesivat vasta sen jälkeen, kun me olimme jo lähteneet paikalta.
Säästä ja hinnoista huolimatta Nordkapp on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Manner-Euroopan pohjoisin paikka, jonne pääsee autolla. Meidän käynnillä Jäämeri ei näkynyt, mutta siellä se oli. Nordkappissa oikeasti tunsi olevansa maailman laidalla.
Pohjoinen Norja on karua seutua. Pitkät pätkät ajeltiin Porsangerin vuonon reunalla ja meren lisäksi näkyi tuntureita, joilla ei kasvanut mitään. Pysähdyttiin vuonolla keräämässä kiviä ja tehtiin tuliaisostoksia Karasjoen saamelaiskeskuksessa.
Suomen puolella ei enää ollut sumua. Lapset yrittivät käydä uimassa Teno-joessa, mutta oli kuulemma niin kylmää, ettei pystynyt. Inarissa poikettiin saamelaismuseo Siidassa. Oli mielenkiintoinen museo koko perheen mielestä. Suosittelen lapsillekin. Museon päänäyttely kertoo saamelaisten kulttuurista ja historiasta sekä pohjoisen Lapin luonnosta. Ulkomuseoalueella on rakennuksia, rakenteita ja pyydyksiä. Sainkin loistavan idean omalle pihalle alueella olleesta lammaspuurasta. Minusta jännittävintä oli kuitenkin se, että tapasin museon parkkipaikalla yläasteen luokkakaverin. Viimeksi ollaan nähty ysiluokalla. Piti mennä tuhat kilometriä pohjoiseen, että tavataan, vaikka asutaan melkein naapurissa.
Museon jälkeen poikkesin pikkuisella kirpputorilla, josta jatkettiin matkaa maisemia ihastelemaan Kaunispään huipulle. Aurinkokin paistoi jälleen.
Sodankylän puolella poikettiin katsastamaan Ilmakkiaapa. Olikin niin märkä suo, ettei pitkospuilta kannattanut paljon sivuun astua. Ainakaan varvastossuilla. Pitkospuut päättyivät lintutorniin. Koskaan en ole aikaisemmin nähnyt raatetta luonnossa, kuten en myöskään kihokkia. Olin ihan vähän innoissani ja vielä enemmän kun suolta löytyi muutama lakka. Illalla oli edelleen aurinkoista ja ulkopuolelta märkä teltta saatiin kuivaksi ja lapset pääsivät vihdoinkin uimaan.
Aurinkoisen päivän jälkeen oli vuorossa vaihteeksi sadetta. Ajeltiin Rovaniemen kautta etelään päin. Poikettiin pikaisesti Joulupukin pajakylässä, koska se osui matkan varrelle. Moikattiin pukki, mutta ei kerrottu joululahjatoiveita. Jännä juttu, mutta lapsetkaan eivät oikein innostuneet paikasta. Jotenkin niin tehty juttu koko joulupukkilandia. Kyllähän siellä paljon turisteja varmasti käy ja se on hyvä se. Käytiinhän mekin.
Seuraava pysähdys kesti hetkisen pidempään. Se oli Ranuan eläinpuisto. Ensin syötiin, jonka jälkeen kierrettiin puisto. Paikka oli ennakkoluuloista poiketen kiva. Nähtiin paljon eläimiä, kiinnostavia eläimiä, liikkuvia eläimiä, ruokintaa, poikasten ruokintaa ja kaikenlaista hassua. Sadekin loppui vähitellen puistokierroksen aikana.
Tämä matka oli sellainen, että etukäteen tiedettiin vain yksi kohde eli Lappi. Kissanhoitajallekin sanottiin, että ollaan 6 - 9 päivää ja ilmoitellaan sitten, kun tiedetään tarkka kotiin paluu. Varmuuden vuoksi otettiin mukaan passit, koska eihän sitä ikinä voi tietää. Kuusamo, Ivalo, Inari, Saarielkä, Sodankylä, Joulupukin paja, Ranuan eläinpuisto, Nordkapp, Lakselv, Karasjok, Mikkelin S-market ja mitä näitä nyt oli, minne poikettiin. Joka paikka päätettiin siinä hetkessä tai edellisenä iltana. Ja yhtä lailla hetkessä päätettiin kotiin paluu. Ranuan eläinpuistossa keksittiin, että ajetaankin samana päivän suoraan kotiin. Laskettiin kilometrit ja ajat ja ehdotettiin lapsille yöajamista. Ja sehän oli vain tosi jännää, että ajetaan yöllä ja ollaan kotona joskus puolen yön jälkeen ja voidaan nukkua autossa. Ajettiin yhden pysähdyksen taktiikalla Ranualta Lahteen. Nyt on jo auto tyhjennetty, lainakattoboksi palautettu, astiat tiskattu ja leirivarusteet purettu. Vielä hiukan pyykin pesua ja teltan kuivatus ja sen jälkeen voi alkaa suunnittelemaan jo seuraavaa matkaa.
