Nuuksion kansallispuistossa

'Äiti oli ainoa, joka kaatui.'

Retkeiltiin aurinkoisena sunnuntaina Nuuksion kansallispuistoon. Kierrettiin siellä Haukankierros. Oli just sopivan mittainen ja hyvän evästauon sekä usean muun ihmettelytauon kanssa aikaa kului kierrokseen kaksi ja puoli tuntia. Kukaan ei valittanut yhtään, ettei jaksa kävellä. Liukkaita kiviä ja juurakoita oli osan matkaa melko paljon ja lapsia piti vähän väliä kieltää juoksemasta. Mutta ainoa, joka kaatui liukkaalla kivellä oli sitten lopulta se, joka ei ottanut ensimmäistäkään juoksuaskelta. Ensi kerralla kiellän vain sinne jyrkänteen reunalle juoksemisen.

Auringonpaisteen ansiosta väkeä oli paljon liikkeellä, mutta hyvin mahduttiin joukkoon. Metsässä oli paljon jännää nähtävää ja ihailtavaa. Nähköalat olivat paikoin tosi kauniit. Mennään varmasti toisenkin kerran ja silloin kierretään eri reitti, vaihtoehtoja olikin melko monta. Ja minulla on varmasti jalassa uudet retkeilykengät. Yli kymmenen vuotta vanhat reebokit alkavat olla jo loppuun kävelty.

Viikon varrelta

Juuri kun sain laiskuusviikkojen jälkeen innostusta tehdä vaikka mitä ja ajatukset olivat kaiken maailman suunnitelmissa, iski flunssa. Voitte kuvitella, että on ottanut ihan vähän päähän tämän viikon. Olo on ollut kurja ja vetämätön. Päiväunetkin on parina päivänä venyneet melkein koko päivän mittaisiksi. Olen tehnyt vain sen välttämättömän pahan. Olen kuljettanut lapsia harrastuksiin ja kerhoihin. Olen leiponut vanhempainiltaan vanhempaintoimikunnan tarjoiluun suklaapiirakkaa. Olen tehnyt huonoa ruokaa.
Pikku hiljaa on kuitenkin olo tullut paremmaksi ja jo loppuviikolla olen saanut jotain muutakin tehtyä kuin vain valitellut väsymystä.

Käytiin katsomassa meille tulevaa kissanpentua ja siitä innostuneena tehtiin tänään vähän kissanleluostoksia. Aamu innostui kovasti kissoille tarkoitetusta putkesta ja oli melkein vaarallinen siellä leikkiessään. Ainakaan toisen kissan ei kannata kulkea silloin ohi, kun Aamu on putkessa.

Olen harjoittanut parin päivän ajan vaihdantataloutta ja vaihtanut kuunliljajuurakoita kahvipaketteihin ja suklaalevyihin. Pienellä rahalla niitä ei halunnut kukaan ostaa, mutta vaihtoon kelpasivat. Minä olen iloinen ja nyt ei tarvitse käydä kahviostoksilla moneen viikkoon. Suklaahan luonnollisesti syödään heti pois.

Tänään sain vihdoin ja viimein jo alkuviikolla meille saapuneet puolukat putsattua ja pakastettua. Ihanaa kun on ystäviä, jotka keräävät ja kuljettavat marjat ihan ovelle asti.

Tämä koko päivä onkin kulunut marjanputsaushommien lisäksi pihapuuhissa. Siivosin ruukkukasvimaan ja korjasin sieltä lopun sadon eli pari tomaattia ja yhden porkkanan. Jotain pientä jäi myös tuleville viikoille. Ainakin lehtikaalit, kesäkurpitsa ja perunat. Siivoilin vähän perennaistutuksia ja kuistille vaihdoin syksyn kukat. Mies piti taukoa puuliiterin rakentamisessa ja on päivän aikana käynyt hakemassa sinne klapitäytettä. Nyt tarvitaan enää seinät ympärille.

Vaikka viikko on ollut osittain vähän tylsä, vietettiin perjantaita juhlien merkeissä. Tyynellä oli nimipäiväkekkerit, joihin alettiin laskea päiviä ja öitä jo pari viikkoa sitten. Kekkerit on vähän ehkä turhan komealta kalskahtava nimitys päivälle. Leivoin kuitenkin mutakakkua ja Tyynellä oli ystävä kylässä ja saatiin me aikuisetkin vielä seuraa kahville. Tyttö oli tyytyväinen nimipäiviin, kävi itse keräämässä kahvipöytään tammenlehtiä kukiksi ja söi puolikkaan paketillisen pipareita. Ja lahjaksi saatu Monster High on vielä saanut pitää vaatteet päällänsä.

Ulkona

Ihana aurinkoinen viikonloppu takana. Ja se vietettiin suurimmaksi osaksi ulkona. Kaikenlaisin mahdollisin tavoin.



Suurin osa ajasta kului yhden pienen nurkan syyssiivouksessa. Kaivoin hiekkalaatikon ympäristöstä kaikki kuunliljat pois ja kärräsin tilalle multaa. Vain yhden kuunliljan jätin paikalle. Ensi kesänä siihen pitää istuttaa jotain auringossa viihtyvää, matalaa ja kotiloille kelpaamatonta kasvia. Ehdotuksia?

Laitoin myös maahan tähän mennessä ostetut sipulit eli narsissit ja krookukset. Kovin vähän noita tuli hankittua, mutta jos vielä jostain löytäisin keltaisia krookuksia lisää toiseen paikkaan. 

Puuliiterityömaalla on myös tapahtunut paljon edistystä viikonlopun aikana. Katto on valmis ja kuvasta poiketen myös lattia. 

Kukkapenkin siistimisen lisäksi innostuin leikkaamaan nurmikkoa. Eka kerta tänä kesänä. Ihan koko pihaa en ehtinyt leikata, koska piti lähteä grillaamaan. Grillaaminen ei ollut kesän eka kerta - eikä varmaan viimeinenkään. Tosin tänä kesänä on grillattu ennätysvähän. Ensi kesänä sitten enemmän.

 
 

 


Puutarhassa puuhaamisen lisäksi ollaan ulkoiltu muuallakin. Käytiin minun kotipaikalla hakemassa Tyynen huoneeseen valaisin. Se pitää vielä pestä ja maalata, mutta nyt se on jo oikeassa osoitteessa. Kierreltiin siellä pihaa ja peltoja. Ja tutkittiin taas ihan kaikki mahdolliset paikat.

Viikonloppuna ollaan tehty myös pyörälenkkejä. Tosin minä olen kävellyt, mutta lapset menivät pyörillä. Aikaisempina kesinä ollaan tehty pyörälenkkejä paljon niin, että olen ollut joko kävellen tai pyörällä mukana. Tänä kesänä tätä ei ole tapahtunut vielä kertaakaan. Tyynen piti opetella ajamaan ilman apupyöriä, mutta tyttö on sellainen haaveilija, ettei harjoittelusta tullut mitään. Tai lähinnä siihen keskittymisestä. Siksi ovat pyöräretketkin jääneet väliin. Viimeiseen kuukauteen ei olla harjoiteltu ollenkaan, koska pyöräilijän mielenkiinto ja keskittyminen oli aina kaikessa muussa kuin siinä  pyöräilyssä. Viime viikolla päätin jälleen kokeilla harjoittelemista Tyynen kanssa ja tyttöhän lähti pyöräilemään ilman apuja heti. Voi että oltiin iloisia. Nyt ollaan sitten pyöräilty viikonloppuna koko kesän edestä. Ja jatketaan harjoittelua niin kauan kuin lumi tulee maahan. Vielä pitää oppia se jarruttaminen niin kaikki on täydellistä.

Sitten kun laajennus valmistuu

Sitten kun laajennus valmistuu, pääsen tosissaan laittamaan meillä sisällä paikkoja järjestykseen. En pidä sitten kun -elämästä, mutta tässä asiassa on ollut pakko antaa periksi. Siis asutaanhan meillä tälläkin hetkellä ihan normaalisti, mutta minusta ei ole kovin kotoista ja viihtyisää. Tavarat ovat missä sattuu ja pahvilaatikkokasat ovat valloittaneet osan huoneista. Ja motivaatio kaikenlaiseen sisustamiseen, siivoamiseen ja järjestelemiseen hipoo nollaa. Imurin pölypussikin on ollut jo usean viikon aivan täysi. Tänään imuri ei enää jaksanut imeä pikkiriikkisiä kiviä eteisen lattialta. Keräsin ne käsin. Ehkä se täysi pölypussi vaihtuu jossain vaiheessa tyhjään. Sitten kun muistan.

Laajennuksen sisäosissa ei ole tapahtunut hyvään aikaan mitään, koska rakentaminen on siirtynyt ulos. Puuliiteri pitää saada valmiiksi ensin ja sen jälkeen autotallin ovet. Sitten kun ne valmistuvat,  jatkuu sisärakentaminen. Se on kyllä tällä hetkellä sen verran hyvällä mallilla, että voisin jo kuvitella meidän jouluksi uuteen kotiin.

Kaikesta motivaation puutteesta huolimatta on joskus pakko vähän siivota ja samalla vähän siirrellä pienempiä tavaroita. Koululaisen huoneessa tein suuremman siirtelyoperaation ja vaihdoin kaikki huonekalut, sänkyä lukuun ottamatta, eri paikoille. Nyt on koulupöytä ja pieni lipasto siinä, missä ennen oli legokaappi. Kuten kuvasta näkyy, Legot jäivät kuitenkin sijoilleen, vaikka legokaappi vaihtoi paikkaa. En ole meidän perheessä ainoa järjestelymotivaation puutteesta kärsivä.

Koululaisen pinkki säkkituoli odottaa uutta päällystä. Kangas on jo hankittu ja pesty. Sitten kun löydän ompelukoneen pahvilaatikkokasan seasta, teen säkkituoliin uuden päällisen.

Jo vuosi sitten ostettiin alesta Kartellin Componibili lipasto ja nyt se otettiin yöpöytäkäyttöön. Vanha yöpöytä myytiin kirpputorilla. Myös lukulamppu vaihtui. Edellinen ikealainen oli huono ja hajosikin melkein heti uutena. Nyt on tilalle ostettu vanha suomalainen Valinten valaisin. Se on kestänyt jo ennen meille tulemista muutamat vuosikymmenet ja kesti jopa sen, kun koululainen putosi sängystä valaisimen kanssa lattialle. Ehjä on edelleenkin.




Myös kerholaisella on motivaation puutetta legojen järjestelyn kanssa. Siihen on luvassa helpotusta uudesta tyttölegokaapista. Sitten kun saan sen maalattua ja tapetoitua.



Imuroimisen jälkeen vaihdoin tuvan pöydälle kaitaliinan. Kahden uuden nettikirpputorilöytökupin alle. Ja taas oli sisustettu uuden näköiseksi. Kovasti haluaisin tuohon vaihtaa uuden ison pöytäliinan, mutta jo ajatuskin ahdistaa. Uuden liinan pitää olla pyyhittävä eli muovipintainen. Kivan näköisiä on vaikea löytää ja ne kivat marimekot ovat kalliita ja vähän liian muovipintaisia. Toinen tähän sopiva liina minulla on jo ennestään, mutta se on liian punainen. Plääh. Sitten kun löydän sopivan kuvion, joka ei ole liian muovinen eikä liian punainen, ostan sen heti - maksoi mitä tahansa.

 

Sohvalle sisustin uuden täkin. Ikkunasta näkyy, että puuliiteriin on jo ilmestynyt kattoa. Sitten kun laajennus valmistuu, siirretään sohva pois ikkunan edestä toiseen huoneeseen ja sen tilalle ruokapöytä. Sitten jatkan sisustamista. Tuskin maltan odottaa.

Kun ei tapahdu oikein mitään

Hiljaista on ollut blogin puolella. Hiljaista on ollut muutenkin. Hyvin vähän on tapahtunut mitään.

Puutarha

Olen kävellyt ovelta takapihalle huutelemaan lapsia naapurista kotiin. Ja sitten kävellyt takaisin. Siinä kaikki puutarhatapahtumat viime viikolta. Muutaman kuvan nappasin joistakin kukassa olevista kukista. Ostin myös vinon pinon narsissien sipuleita. Muuta pihalla ei olekaan tapahtunut. No sadonkorjuuta olen harjoittanut herneiden, papujen ja tomaattien keräämisen verran. Ja antanut lapsille ne kaikki seitsemän hyvää omenaa, joita omenapuussa oli.

 
 


Puuliiteri

Mies käyttää kaiken ylimääräisen vapaa-aikansa puuliiterin rakentamiseen. Olen suunnilleen joka päivä ottanut kuvan liiteristä ajatuksella, että päivitän sen blogiin. Koska tänne ei ole ollut mitään älyllistä asiaa päivittää, on liiteri kaikissa kuvissa liian keskeneräinen. Tässä kuitenkin melkein tämän hetkinen tilanne. Hyvältä näyttää.



Kirpputoriostoksia

Hyviä kankaita on löytynyt vino pino. Tavan kirpparilta ja nettikirpputoreilta. Kankaat on nyt kaikki pesty ja rumpukuivattu. Pitää varmaan jossain vaiheessa kaivella ompelukone esille.

 
 
 
 


Säilöntä

Vähän jäi vaiheeseen mustikoiden kerääminen. Kädet ovat niin kömpelöt, että on kovin hidasta kerätä ilman poimuria. Ja poimurin kanssa jäykistetyllä ranteella asento on hankala ja marjoja tulee melkein yhtä hitaasti kuin käsin. Hankin meille kaikesta hankaluudesta huolimatta toisenkin poimurin. Punaherukat kävin keräämässä ystävän puutarhasta ja ekat mehut on jo keitelty. Tänään keräsin oman pihan herukat ja huomenna teen niillekin jotain.



Arki

Koulun alkamisen myötä tulleisiin aamuherätyksiin ollaan jo totuttu. Kovasti väsynyt olen ollut, mutta se johtuu ihan muusta. Joka aamu on joku nivel turvoksissa ja kipeä ja jäykkä ja mitä kaikkea. Ja joka aamu eri nivel. Eli tulehdusta on ja se väsyttää. Arki kuitenkin rullaa. Pesukone pyörii ja imurin pussi täyttyy. Kuivausrummun käyttöän yritän vielä välttää. Paitsi kankaiden osalta, että saan ne kutistettua mahdollisimman hyvin. Välillä pitää olla aika luova, kun kuivattelee pyykkejä pihalla.

Harrastukset ovat pikku hiljaa alkaneet ja alkamassa. Johonkin harrastusryhmään vielä jonotetaan ja joku ei ole vielä alkanut. Kuukauden päästä on varmaan viikko aika täynnä ohjelmaa.



Kirpputori

Oman osansa ajasta on vienyt oma kirpputoripöytä. Oikeastaan aika suuren osan ajasta. Pöytä on ollut vuokralla kaksi viikkoa ja vielä on viikko jäljellä. Joka päivä tavaroiden ja vaatteiden lajittelua ja hinnoittelua. Joka päivä kirpputoripöydän siistimistä ja tavaroiden viemistä. Monta laatikkoa on jo viety myös hyväntekeväisyyteen ja pari laatikollista vaatteita on sinne vielä menossa. Kontti-kierrätystavaratalossa on tällä hetkellä omat häkit Syyriasta saapuneille pakolaisille tarkoitettuja vaatteita varten. Sinne aion omat laatikotkin kantaa.

Lahden taidelauantai

Lahden taidelauantaita vietetiin tänään. Tapahtumia ja näytteilyitä kymmenissä eri paikoissa. Olin etukäteen tutkinut tapahtumat ja suunnitellut minne mennään ja mitä tehdään. Tuskailin vähän sitä, että kaikkeen ei ehkä edes ehditä. No, ei todellakaan ehditty. Varauduttiin sääennusteen mukaisiin sadekuuroihin sateenvarjoilla. Sadekuuro alkoi vähän yli kymmenen ja jatkui vielä puolen päivän jälkeen. Koska saappaat jäivät kotiin ja myöskin sadetakit, oltiin jo hyvässä kohtaa aivan läpimärkiä ja niin jäi suuri osa etukäteen suunnitelluista kohteista käymättä. Märkänä paleli jo niin paljon, ettei edes sisätiloissa pidettävät ohjelmat enää napanneet, vaan haluttiin kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet.

Ehdittiin sentään avaimenperäpajalle, ympäristökylään ja vielä kahvitkin käytiin juomassa. Sitten kotiin. Ensi vuonna uudestaan. Viisaammin pukeutuneena.