Puutarhassa

Nyt on just se aika vuodesta kun en saa tehtyä mitään, vaikka tekemistä on paljon. Olisi paljon kaikkea kivaa puuhaa, tärkeää puuhaa ja etenkin sitä vähemmän tärkeää puuhaa sisällä näin kesän jäljiltä. Toisaalta pihallakin olisi paljon puuhaa, siivouspuuhaa, maankääntöpuuhaa ja kaikkea ei-niin-kivaa puuhaa. Haluaisin olla sisällä, mutta pitäisi olla pihalla. Ja kun olen sisällä, ajattelen koko ajan, että pitäisi olla pihalla, enkä saa sisälläkään tehtyä yhtään mitään. Melkoinen kierre. Päätinkin eilen, että joka päivä olen ensin pihalla ja teen jonkin asian valmiiksi ja loppuun, sitten siirryn sisälle tekemään niitä vähemmän tärkeitä, mutta kivoja asioita.  Mikä siinä onkin, että keväällä on kamala polte pihalle ja siellä menee kaikki  päivät aamusta iltaan, mutta näin syksyllä piha evvk.

Eilen sitten aloitin pihan syystyöt. Istutin kaikki purkissa olevat taimet omille paikoilleen. Jokin tovi siinä vierähti, mutta vain yksi jäi odottamaan, että tänään teen sille sopivan paikan. Laukan sipuleita odottaa myös muutama pussi vielä istuttamista. Sipuleita pitäisikin käydä vielä ostamassa. 

Tänään on vuorossa loppuosa sadonkorjuusta. Ainakin chilit ja tomaatit on kerättävä ennen pakkasöitä ja perunannosto on tehtävä loppuun. Meillä laitettiin siemenperunoita maahan viisi kappaletta eli ei ihan hirveän isosta urakasta ole kyse. Ja rypäleet on kerättävä ja tehtävä mehuksi, niitä en kerää kuitenkaan tänään, koska en ehdi sitä mehua keitellä. Kurpitsat ja kesäkurpitsat jätän vielä kasvamaan ja peittelen, jos tulee hallaa.

Toivottavasti puutarhamotivaatio tässä pikku hiljaa kasvaisi edes hiukan. Pihalla on kuitenkin nyt kaunista, kun pensaat ja puut alkavat pikku hiljaa värittyä ruskan väreihin. Koko kesän vihreänä kasvanut kurpitsakin muuttui aivan yhtäkkiä parissa päivässä oranssiksi. Luulin, että siemenpussissa oli väärät siement, koska ostin oranssin kurpitsan ja ne kasvoivat koko kesän vihreinä. Tällaiseen väriä vaihtavaan malliin en olekaan aikaisemmin törmännyt. Kukkia on enää siellä täällä, jos ei hortensioita lasketa lukuun. Rantakukka se jaksaa yhä kukkia ja suunnittelinkin sen lisäämistä jonnekin toiseen paikkaan, koska kukkii niin kauan. Keväällä taimitorilta ostettu preeria-auringonkukkakin avaa ihan kohta ensimmäisen kukan. Ei siihen montaa kukkaa vielä tänä vuonna tule, mutta yksikin jo riittää ilahduttamaan. Toivottavasti kasvi ei leviä riesaksi asti. 

Unisiepparit

Törmäsin viime viikolla netissä hamahelmistä tehdyn unisiepparin kuvaan. Se näytti hauskalta ja ajattelin heti, että on pakko tehdä samanlainen. Kun noita hamahelmiä on.

Eilisen päivän hamahelmeilin ja sain valmiiksi kaksi unisiepparia. Näihin kului yllättävän paljon helmiä ja olikin pientä jännitystä ilmassa, että riittääkö vaaleanpunaiset ja läpikuultavat lilat. Riittivät ja taisi jäädä muutama jäljellekin.

Hamahelmien silittäminen ei ole oikein koskaan ollut se mun juttu. Aina meinaan silittää liikaa ja helmet sulavat ikäväksi mössöksi. Niin kävi tälläkin kertaa joillekin osille, mutta nykyään saan sentään jonkun joskus onnistumaan hyvin. Silitän aina kummaltakin puolelta, että tulee kestävämpi. Ja silittämisen jälkeen laitan osat kirjojen alle jäähtymään, että niistä tulee suoria.

Piti tehdä vain yksi, mutta koska lapsia on kaksi, jouduin näpertämään vähän enemmän. Pari muutakin hamahelmijuttua olisi vielä suunnitteilla, mutta pitäisi ensin ostaa niihin sopivia värejä. Vaikka meillä onkin hamahelmiä vielä näidenkin jälkeen paljon, on kaikki ihan väärän värisiä.

Lahden taidelauantai

Viime vuonna kierreltiin taidelauantaita vesisateessa märkinä ja palellen. Tänä vuonna ei olisi parempaa säätä voinut toivoa. Taidelauantain viettoa rajasi ainoaataan auton jättäminen kiekkopaikalle. Aikaa oli sentään kolme ja puoli tuntia ja se käytettiin viimeistä minuuttia myöten.

Ensiksi käytiin Malskin käsityöläisten torilla. Hain sieltä etukäteen tilatun räsyistä kudotun kassin. Omien väritoiveiden mukainen kassi on just hyvä, vaikka olisi niistä valmiistakin varmasti sopiva löytynyt. Lapset tekivät runogeneraattorilla runot ja syötiin omenat. Sitten jatkettiin matkaa torille.

Torilla kierrettiin kirpputorin puoli ja käväistiin toimintapuistossa. Tuli nälkä ja syötiin torikojun thai-ruokaa. Eräs meistä totesi joka harukallisen välissä, että on tosi hyvää. Se en ollut minä, vaikka teki mieli. Totesin vain joka kerta, että niin on. Lapset vielä osallistuivat keppihevosten esteratsastukseen ennen kuin jatkettiin matkaa.

Torilta käveltiin kaupungintalolle, jossa vierailtiin ainoastaan Nastolan osastolla syömässä omenat ja karkit sekä tietty osallistuttiin tietokilpailuun. Niin ja olihan siellä joku vuohi siliteltävänä.

Seuraavaksi tuli jäätelönnälkä. Jätskien jälkeen käytiin patsatelemassa graffititaidetta ja pikaisesti käväistiin kirpputorilla ja sitten olikin jo kiire autolle. Tosiaan joka minuutti käytettiin ja oltaisi kyllä viihdytty pidempäänkin.

Meillä oli kiva taidelauantai. Ensi vuonna mennään ihan varmasti, satoi tai paistoi.

 

 

 

 

 

 

Hortensiat

Lueskelin eilen jotain vanhaa sisustuslehteä, jossa kotiaan esitellyt rouva totesi lempikukakseen pionin. Jäin miettimään omaa lempikukkaa ja tulin siihen tulokseen, että niitä on tosi monta. Keväällä sinivuokko, alkukesällä kielo, sitten on vuorossa kurjenpolvet ja akileijat. Loppukesällä tykkään jaloangervoista ja syysleimuista. Talvella maljakossa on neilikat kauniita, joulun ykköskukka on hyasintti ja kesäkukista eniten pidän pelargonista.

Ykköstykkäyskään ei mennyt vain yhdelle. En pystynyt valitsemaan kahden kauniin väliltä. Ruusu ja hortensia. Tässä kaikki meidän puutarhasta löytyvät hortensiat.



Mustilanhortensioita meiltä löytyy noin kuusi kappaletta. Ne kasvavat kaikki etupihan pensasistutuksessa ja muodostavat pienen hortensiametsän. Kaikki olen ostanut puutarhamyymälöiden syksyisitä alemyynneistä.



Pallohortensioita kasvaa myös samassa suuressa ryppäässä neljä kappaletta. Yksi kasvoi melkein lätäkössä ja sen siirsin tänä kesänä tuonne mustilanhortensiametsään.



Kuutamohortensioita on myös useampi. Pari niistä kasvaa hyvin kuivassa paikassa mäntyjen alla, mutta tuntuvat kuivuudesta huolimatta viihtyvän.



Kahta mäntyä pitkin kiipeilee nyt jo kukkineet köynnöshortensiat. Kumpikin köynnöksistä juroi noin seitsemän ensimmäistä vuotta, mutta kun lähtivät kasvamaan, ovat jo vaikka kuinka suuria. Pariin muuhunkin paikkaan olen näitä istuttanut, mutta en nyt muutamaan vuoteen vielä odota minkäänlaista edistymistä kasvun kanssa.



Uusin hortensiatulokas puutarhassa on viime lauantaina ostettu kiinanhortensia Bougie. Melkein en malta odottaa, että se alkaa kukkimaan.



Syyshortensioista ensimmäisenä olen puutarhaan istuttanut ehkä perinteisimmän eli Grandifloran. Pensas lähti hyvin kasvamaan, mutta salaojaremontti talon ympärillä sai sen juromaan useaksi vuodeksi. Toisaalta se kasvaa myös varjossa ja tiukassa harmaassa savessa, joten ei ihme, ettei ole vielä kovin suuri. Tänä vuonna näyttäisi siltä, että nyt on jotain edistystä tapahtunut - ainakin kukkia on runsaasti.



Uusia syyshortensioiden lajikkeita on viime vuosina ilmestynyt puutarhamyymälöihin tiuhaan. Olen ostanut niitä lähinnä nimen perusteella. Tässä vielä nuppuinen Limelight.



Syyshortensia Bombshell.



Pinky winky kärsi talvesta ja olisi pitänyt leikata koko pensas keväällä alas. Sitä en tehnyt ja kuivia sekä kuolleita oksia oli runsaasti ja nyt noissa kahdessa elossa olevassa on tasan kaksi kukkaa. Leikataan alas ensi keväänä.



Ihanista hortensioista ihanin minun mielestäni on tämä punainen Wim's red. Aloittaa kukintansa jo kesä-heinäkuussa valkoisena ja muuttuu vähitellen kauniin pinkiksi.



Tänä keväänä ostin ensimmäistä kertaa tuollaisen ruukkuhortensian. Mikä sen virallinen ja oikea nimi onkaan. Kuitenkin kesäkukaksi. Tämän varmaan saa talvetettua jos on siihen sopivat tilat, meillä ei ole. Hienosti se on koko kesän kukkinut ja kaunis on. Aion ostaa ensi vuonnakin.

Hortensioista olen pitänyt jo kauan. Kun asuin vielä kerrostalossa, kävin -köhköh- varastamassa pari oksaa maljakkoon erään omakotitalon pihalta, jossa kasvoi aivan järkyttävän suuri syyshortensia. Taas on keittiön maljakossa pari syyshortensian oksaa. Ja hurja määrä kaikenmaailman ötököitä, joita yksi oksa sisälleen kätkee.

Hortensioden ostoslistalla olisi vielä viime talvena kuollut Vanilla fraise. Ja nimen perusteella haluaisin omaan puutarhaan myös Angel's blush, Sparkling champagne ja Darts Little Dot -hortensiat.

Mikä on sinun lempikukkasi?

Kilikalimaali

Eräässä fb-ryhmässä oli vinkki hyvistä spraymaaleista, joita päätin kehujen perusteella kokeilla. Klik klik ja muutama spraymaalipullo ostoskoriin. Alkuviikolla hain paketin postista ja tänään kokeilin maaleja.

Näitä Montana colors värejä kehuttiin riittoisiksi, tasaisesti levittyviksi, peittäviksi ja nopeasti kuivuviksi. Voin kyllä allekirjoittaa kaiken muun paitsi nopean kuivumisen. Maalaukset ovat edelleen neljän tunnin kuluttua maalaamisesta tahmeita. 

Näissä on hitaasta kuivumisesta huolimatta paljon hyvää. Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi maalit olivat edullisia ja valikoima on suuri. Kyllä ainakin nämä purkit saan varmasti vielä suihkuteltua tyhjiksi.

 

Keräsin koemaalaukseen kaikenlaista pikkusälää. Niiden lisäksi kannoin pihalle muutaman vuoden maalia odottaneen tuolin ja yöpöydän, jota ei kyllä ollut tarkoitus maalata.

Yksi purkki riitti mainiosti tuoliin ja vielä jäi maalia jäljellekin. Myös yöpöydän sain hienosti maalattua purkillisella. Kalustemaalia olisi pitänyt sutia vähintään kaksi kerrosta, ehkä jopa kolme. Tämä oli huomattavasti nopeampaa. Olen tyytyväinen.

 

Tuolin värisävyn nimi on Shiva violet, yöpöydän Orchid pink, pikkutavarat on suihkutettu Supernova pinkillä ja Luminouse greenillä. 

Maalattavaksi on vielä jossain vaiheessa joutumassa vessan pikkusälää ja kehyksiä. Yhtä sävyä klikkasin ostoskoriin vahingossa kaksi purkkia, joten jonkun huonekalunkin saisin uuteen maaliin. 

Asioita

Arki

Kaksi viikkoa ollaan eletty taas arkea, kun koulu alkoi. Olen iltaisin niin väsynyt, että nukahdan sohvalle. Joskus jo yhdeksältä. Viime viikolla yritin katsoa joka ilta boksille nauhoitettua Poirotia, mutta aina uni voitti. Viisi iltaa siinä meni. Keskimäärin parikymmentä minuuttia per ilta pysyin siis hereillä.

Niin paljon kun olenkin odottanut tätä omaa aikaa, jota ei melkein yhdeksään vuoteen ole juuri ollut, en osaakaan yhtäkkiä tehdä mitään. Ensimmäinen viikko meni täysin ihmetellessä. Viime viikolla istuin neljässä paikassa kahvilla, ei hullumpaa sekään. Tällä viikolla päätin ryhdistäytyä, mutta ei se ainakaan vielä näin maanantaina onnistunut.

Harmittaa sekin, kun blogipäivitykset ovat jääneet täysin tekemättä. Asioita olisi ollut ja on edelleenkin, mutta en nyt viitsi enää tänne laittaa kuvia kukista, jotka eivät enää kuki. Tämän asian kanssa on nyt tarkoitus vähän ryhistäytyä. Ahkerampaa bloggaamista luvassa.

Nivelreuma

Viime viikolla oli myös puolivuotiskatsastus reuman osalta. Siinä ei mitään ihmeellistä ilmennyt. Olin ekaa kertaa ikinä luuntiheysmittauksessa ja ainakaan vielä ei ole syytä huoleen. Seuraava luuntiheyskontrolli on 3 - 5 vuoden päästä. Lääkitys pysyi samana, vaikka hiukan toivoinkin taas pientä vähenemistä. Fysioterapeutti ei torunut kun en ole käyttänyt kaulatukea ja kerroin laiskanlaisesti jos ollenkaan tehneeni niskan kuminauhajumppaa. Sain jopa kehut rehellisyydestä. Seuraava käynti on taas yhdeksän kuukauden päästä. Sekin on jo jotain, ettei tarvitse puolen vuoden välein käydä.

Junasukat

Ystävä sai ihastuttavan pienen tytön, jolle olin jo keväällä neulonut sukat ja hankkinut helistimen. Vein ne viime viikolla.





Puutarha

Avoimet puutarhat -päivän jälkeen tuli melkoinen kyllästyminen koko aiheeseen. Jossain välissä jaksoin innostua suunnittelemaan istutusten muutoksia, mutta se innostus ei kauan kestänyt. Nyt olen taas saanut motivaation takaisin ja tehnyt vaikka minkälaisia suunntelmia. Ne toteutetaan ensi keväänä. Tällä hetkellä kukkivat hortensiat ja myöhäisemmät jaloangervot. Väriä on myös pihlajassa ja villaheidessä sekä muissa marjoissa.

Meillä oli omenapuu täynnä omenoita, mutta syötäväksi sieltä kelpasi vain muutama kappale. Viime vuonna äitienpäivälahjaksi saadussa pilariomenapuussa on sen sijaan kauniit sileät ja tasaiset omenat. Viisi kappaletta. Vielä odottelen hiukan aikaa ennen 'Punaisen helminauhan' maistamista. Onneksi olen parilta ystävältä saanut omenoita ja ollaan päästy herkuttelemaan välipalaompuilla, omenapiirakalla, omenapaistoksella ja omenapannukakulla.






Mustilan taimitori

Lauantaina käytiin ystävän kanssa Mustilan taimipäivällä. Etukäteen ei ollut ajatuksia mistään taimista ja olin päättänyt pysyä vaatimattomalla linjalla, mikä melkei toteutuikin. Muutama perenna löytyi taimipäivän myyjien myyntipisteistä. Mustilan omasta myymälästä tarttui sitten pari puuta (joita ei enää pitänyt meille ostaa ensimmäistäkään) ja ruusu. Mutta olin niin edullista, että olisi ollut hullua jättää ostamatta.

Oltiin jo etukäteen sovittu, että mennään kuuntelemaan hortensialuento. Se olikin kiinnostava. Etenkin luennon loppupuolella esitelty kesähortensia 'Bougie' sai meidät kummankin tärisemään innosta. Käytiin katsastamassa pensas livenä arboretumissa ja olihan se ihan älyttömän kaunis. Sovittiin, että jos jompi kumpi jossakin taimiliikkeessä törmää kyseiseen pensaaseen, ostaa saman tien kaksi, kummallekin omat. Tuo hortensia kun ei ole ihan se yleisin eikä siihen varmaan törmää kovinkaan monessa paikassa. Mutta voi mikä tuuri meillä kävi. Arboretumin vieressä sijaitsevassa puutarhamyymälässä oli kyseinen pensas myytävänä ja vieläpä juuri sopivasti kaksi kappaletta. Eipä siitä innostuksen tärinästä meinannut lopputa tulla, kun tuo ihana kasvi löytyi saman tien. Oman istutin tänään ja toivon, että sopivaan paikkaan.





Mökkiviikonloppu

Mustilasta suunnistin itseni suoraan mökille. Ei olla oltu siellä koko kesänä ja lapsille sekä heidän kaverilleen olin luvannut yhden mökkiviikonlopun. Se toteutettiin nyt. Oli kyllä mainio mökkeilykeli. Kova tuuli lauantaina ja sähkötkin katkesivat illalla, mutta uimassa lapset kävivät monta kertaa ja aurinko kuitenkin paistoi. Ja tuuli piti huolen siitä, ettei ollut ötököitä. Sunnuntaina olikin samanlainen kiva keli ilman sitä tuulta. Tosi mukava mökkiviikonloppu.





Koti

Jos on arjen alkaminen vienyt oman aikansa, oli myös viimeinen lomaviikko täynnä. Meillä käytiin ottamassa muutama kuva sisällä ja koti oli pakko saada senlaiseen kuntoon, ettei joka paikassa lojunut tavaroita. Viikko meni siivotessa ja järjestellessä. Mutta kerrankin on kesän jälkeinen puunaaminen tehty ajoissa eli pölyt on pyyhitty sieltäkin, mistä ne pyyhitään kerran vuodessa.