torstai 14. huhtikuuta 2016

Kissatapahtumia, pihatapahtumia ja tapahtumia

Kissatapahtumia

Lämpimät kevätpäivät takaavat sen, että kissat ovat pihalla koko ajan. Aamu ja Esko ovat käytännössä koko päivän ulkona ja siirtyvät illalla sisälle nukkumaan. Almakin viihtyy pihalla pitkiä pätkiä, mutta sentään nukkuu päiväunensa vielä sisätiloissa.

Eilen kävi illalla niin, ettei Aamua kuulunut sisälle. Ravasin koko illan huutelemassa kissaa ja nukkumaan oli pakko käydä vasta puoli yhdeltä. Kolmelta havahduin hereille ja silloin kissa oli ilmestynyt kuistille. Eli huonosti nukuttu yö oli meillä kummallakin takana - minulla ja Aamulla. Minun oli pakko jaksaa tämän päivän puuhat. Aamu on saanut nukkua melkein koko päivän päikkäreitä.

Ihan pian se on jokapäiväistä, että kissat viettävät yönsä ulkona, mutta nämä kevään ekat kerrat ovat joka vuosi yhtä pelottavia.

Tällä viikolla oli myös se päivä, kun vietiin Alpo kastraatioon. Eipä sillä kai olisi kiirettä ollut. Vielä ei ole pissa haissut, eikä minkäänlaista muutakaan oiretta ilmennyt. Mutta ajattelin, että hoidetaan homma pois alta ennen noita hajuja ja jo ihan siksikin, että nyt voi Alpoa päästää pikku hiljaa ulos. Tähän mennessä se ulos on tarkoittanut kuistia ja sitäkin vain ovi auki. Muuten on liian pelottavaa.

Alpon kanssa samalle lääkärikäynnille lähtivät myös Aamu ja Esko. Vuosirokotukseen. Alpon ja Aamun saaminen koppaan oli helppo nakki. Menivät sinne kehräten. Esko taas oli jo etukäteen tiedettynä vaikea tapaus. Ensinnäkin kissa ilmestyi paikalle viisi minuuttia ennen lähtöä, oli hyvin epäluuloinen ja kun vihdoin sain kiinni oli kaikki kynnet ja hampaat käyttövalmiina. Rukkaset kädessä sain Eskon koppaan Tyynen avustuksella. Ja kissa jopa pysyi siellä. Alpohan oli kiemurrellut omasta karsinastaan pois automatkan aikana. Mutta oli raukka niin peloissaan, että ei edes yrittänyt karata, kun avasin takaluukun.

Alpo on toipunut leikkauksesta hyvin. Oli jo samana iltana reipas ja kiusasi tyttöjä. Kuukauden päästä on taas eläinlääkärikäynti kun poika saa tehosterokotuksen. Samalle reissulle otetaan nyt mukaan Alma omaa rokotetta saamaan. Koska seuraava rokotus annetaan vasta kolmen vuoden päästä, tämä on Alman viimeinen rokotuskerta. Koska silloin Alma on jo 20, jos vain jaksaa sinne asti. Ja niin vanhaa kissaa en enää kiusaa automatkalla ellei ole ihan pakko.





Pihatapahtumia

Vaikka on ollut aurinkoisia ja kauniita päiviä, olen tehnyt hyvin vähän mitään pihalla. Etupihalla olevan pienen kivikkokasvien alueen siistin ja parkkialueen reunalta keräsin risut, mutta siinä kaikki. Kivikkoalue on aurinkoisella paikalla ja melkein joka kevät pihan siistiminen alkaa sen rapsuttelulla. Aurinkopaikasta kertoo sekin, että tulppaanit ovat jo nousseet isosti (muualla niitä ei näy vielä lainkaan) ja omenapuun silmut ovat melkein hiirenkorvilla. Onneksi hopeahärkki- ja ajuruohokasvustot tasaavat viherrystä näyttämällä kuivilta korpuilta.



Melkein päivälleen vuosi sitten oli blogissa kuvia kukkivista krookuksista. Viimeisen parin viikon aikana onkin krookuskuviin törmännyt päivittäin blogeissa, instagramissa ja facebookpäivityksissä. Minun krookuspäivitys näyttää tänä vuonna tähän aikaan tällaiselta.



Positiivista on se, että sieltä ne tulevat. Ja näyttää jopa siltä, että ei ne omenapuun alla olleet krookukset oletkaan kuolleet. Ne vain ovat olleet vielä maan alla. Voi että olin iloinen kun huomasin pikkuisten piippojen nousseen. Erikoista tässä on se, että yleensähän nuo nousevat jo lumen alla, mutta mikä lie syynä, että tänä vuonna on näin. Märkyys, routa vai mikä? Mutta pääasia on se, että nousevat.

Pihapuuhiin voi kai laskea senkin, että leikkimökin kevätsiivous on menossa jo loppusuoralla ja tuunattiin meidän tyttöjen polkupyörien korit perintösilkkikukilla. Silkkikukat olisi jo aikaa sitten päätyneet eteenpäin, mutta Tyyne pelasti ne leikkimökkiin, kun ovat niin ihanat. Ja nyt ne saavat vielä jatkoelämää tällä tavalla.




Tapahtumia

Tapahtumia-otsikon alle voisi kirjoittaa vain, että arkitapahtumia pelkästään. Olin yhtenä päivänä tosi reipas ja hoidin vinon pinon varauksia. Tällä viikolla olen sitten suorittanut ne. Vienyt kesäleirihakemuksen (jonka nettivarausajan missasin, kun oli niin lyhyen aikaa. Tästä aiheesta ja asiakaspalvelusta olisi paljon sanottavaa, mutta sanon nyt vain sen, että joidenkin asiakaspalvelussa työskentelevien tyyppien pitäisi vaihtaa ammattia. Ja pian.), käynyt verikokeissa, hoidellut noita kissakuljetuksia ja tänään kävin tekemässä trampoliinikauppoja sekä lunastin joulupukin tuoman jalkahoitokortin käymällä elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoidossa. Eikä varmasti ollut viimeinen kerta. Jalkahoidosta tuli kotiin punavarpainen keveillä jaloilla liihoitteleva tyttö. Kyllä nyt on hyvä aloittaa paljasvarvaskausi. Vaikka ehkä vielä jokusen päivän on pakko pihatöissä käyttää villasukkaa noissa suloistakin suloisimmissa puutarhakengissä.

Kuuluuko muuten jalkahoitajien sanoa kaikille asiakkaille, että ei nämä jalat ole ollenkaan pahat, vaan ihanat ja hyvässä kunnossa. Ihan sama, hyvä mieli siitä tuli siitäkin huolimatta. Vähän alkaa jo reumamuutokset näkyä varpaissa. Ehkä se on ihan ok, kun on jo reuman 24-vuotisjuhlavuosi.

Yksi touhuntäyteisen viikon kohokohdista oli pikainen kirpputorikierros Tyynen kanssa. Otin mukaan kitinänhiljentämispakkauksen eli rasiallisen rusinoita, omenan ja croissantin. Sujui niin mallikkaasti kirpputorikierros. Käytiin viemässä Fidaan, Konttiin ja Pelastusarmeijalle kuhunkin muutama laatikollinen vaatteita sekä tavaraa ja samalla tietty kierrettiin paikat läpi. Etsinnässä oli pieni lipasto tai hyllykkö leikkimökkiin. Sellaista ei löytynyt, mutta tuoli ostettiin ja paljon muuta pientä tarpeellista. Ainakin pitsiliinojentuunausprojektiin löytyi monta sopivaa yksilöä. Voi olla, että nyt on kaikki tarpeellinen kasassa. 

Vielä pitää olla sen verran reipas näissä varauksissa, että saan ilmoitettua Tyynen kaverisynttäreille, järjesteltyä jotenkin kakkukisakuljetukset, varattua pääsyliput tanssikoulun kevätnäytökseen ja mitähän vielä oli. Huomenna sitten nämä. Tai ensi viikolla.

 

4 kommenttia:

  1. Oi, mikä määrä pitsiliinoja!

    Meillä kaikki keväthommat ulkona -lähes kaikki - on jäänyt miehen kontolle.
    Taisin vilustuttaa itseni uudelleen mökillä risunpolttohommissa, kun hiki tuli kanniskelleesa risuja nuotioon ja olin ulkona koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Toivottavasti alkaisi jo helpottaa.

      Poista
  2. Alpo otti toimenpiteensä rennosti jos kuvia katselee, ja niin hienosti on kopassa rivissä muiden kanssa.
    Minä vähän luulen että syvälle mennyt routa hidastuttaa tänä vuonna. Vaikka meillä on lumet sulaneet niin vielä ei voi tehdä lapiohommia yhtään jäisen maan takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alpo onkin aina hienosti :)

      Routaa minäkin syytän. Tuokin aurinkoinen ja lumeton paikka on aivan näässä . Kymmenisen senttiä maan pinnassa on sulaa.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)