Kansallismuseossa

Se on talvilomaviiko nyt. Ja kuten syyslomalla, kysyin tälläkin kertaa lomalaiselta, mitä tehdään. Toiveet eivät viimeksi suuren suuria olleet, kuten ei tälläkään kertaa. Toivo halusi johonkin museoon ja tehdä ison palapelin minun kanssa. Museoksi valittiin Suomen kansallismuseo ja siellä käytiin eilen. Palapeli on vielä tekemättä.

Helsinkiin mentiin omalla autolla, mutta jätettiin auto parkkiin hiukan kauemmaksi keskustasta. Koska se on hyvin paljon edullisempaa ja päästiin ajamaan ratikalla. Mikä taisi olla retkessä melkein kivointa.

Museon parasta antia oli Toivosta asehuone, kuplavolkkari ja työpajan toiminnallinen näyttely, jossa erityisesti hevonen kärryineen ja hoitovälineineen kiinnosti kovasti. Tyyne innostui eniten työpajan hevosesta, kuninkaan valtaistuimesta, kirjoituskoneella kirjoittamisesta ja eväistä. Mies puolestaan istui kuplassa niin kauan, että luulin sen jo kasvaneen autoon kiinni. Oman volkkarin korjaaminen ajokuntoon pääsi työlistalla seuraavaksi. Kunhan saadaan ensin nämä muut puhdetyöt tehtyä. Minua kiinnosti eniten pronssikautiset korulöydöt ja ilahdutti oman kotikunnan alueelta tehty käätylöydös. Toinen mielenkiintoinen aihe oli 1900-luku ja tuttujen esineiden pongailu.

Oma tutustuminen museoon lasten ollessa mukana on melkoinen pikakelaus. Edetään ripeään tahtiin, lapsia on pidettävä koko ajan silmällä ja vastailla kymmeniin tai satoihin kysymyksiin. Retki oli silti mukava ja kannatti käydä. Alkumatkan takapenkkikinastelun jälkeen reissu auringonpaisteiseen pääkaupunkiin sujui mukavasti, vaikka lapset - ja aikuisetkin - väsyneitä iltapäivällä olivatkin.