Aurinkoisia arkipuuhia

Lomaviikolla oli sen verran ohjelmaa, ettei kotona ehtinyt tarttua edes imuriin. Kerääntyneestä pyykkivuoresta puhumattakaan. Odotin arjen alkamiselta ja rytmin palaamiselta paljon, mutta kas, meillähän olikin kalenteri pullollaan kaikenlaista täytettä normiharrastusten lisäksi. Eilen tajusin, että Tyynellä on normaalin kolmen päivän sijaan harrastamista joka päivä tällä viikolla. Tyttö on tyytyväinen tietty, mutta äiti melkein ahdistuu. Tämän päivän perhekerhoon meno jätettiiin suosiolla väliin, että ehtisin selvitellä pyykkivuoren vaatteet paikoilleen.

Ja etten ehtisi turhan pitkiä kahvitaukoja pitämään, olin varannut meille kirpputoripöydän kahdeksi viikoksi alkaen maanantai-illasta. Että nyt riittää hinnoittelua, tavaran välppäämistä ja joka päivä siellä on käytävä pöytäkin siistimässä. Mutta ihanaa on päästä eroon itselle tarpeettomasta.



Keittiökin odottaa vielä viimeistelyjä. Remontti ei ole vielä viimeistä listaa myöten valmis, yhdet työtasovalot puuttuvat. Kun tuota remonttimiehen kalenteria katsoo, näyttää siltä, että ehkä sunnuntaina saattaisi olla aikaa valojen asentamiselle. Sitten pääsisin uudistuneen keittiönkin esittelemään.



Tuvasta olen siivoillut sitä keittiön tavaramäärää pikku hiljaa pois. Ja samalla vähän järjestellyt paikkoja. Pistänyt sieltäkin kaikenlaista kirpputorille. Pienen kevätsiivouksen ja auringonpaisteen innoittamana kaivoin ompelukoneen esille ja suunnittelin tekeväni uudet tyynynpäälliset joka tyynylle. Saa nähdä, kuinka monta valmistuu. Kankaat on katsottu jo valmiiksi.

Ja koska tavaraa lähtee, voi melkein hyvällä omallatunnolla hankkia uutta. Pistin Kivi-tuikkukupit kirpputorille, koska tykkään enemmän noista Kastehelmistä. Kirkkaita jo ostinkin kirpputorilta kerran, mutta nyt olen hankkinut myös pari värillistä. Ajattelin, että ostan tällaisen itselleni tuliaisiksi, kun retkeilen jossain muualla kuin Lahdessa. Nämä ovat Kouvolasta ja Lappeenrannasta.

Seinälle olen laittanut kehyksiin Tyynen kerhotyön jääkarhuista ja kehyksiä vielä odottelee lasten yhteinen valokuva, joka otettiin kerhokuvauksen yhteydessä. Näistä kerhokuvaussähläyksistä voisi kirjoittaa ihan oman tarinan, mutta todetaan vain, että kuvaan ehdittiin ja auto lumipenkasta pois saatiin ja ensi vuonna kun lapset ovat samassa koulussa, voisi yhteiskuva onnistua ilman säätöjä, mitä on kolmena viime kuvausvuotena tapahtunut.



 


Pääsiäinenkin kolkuttelee jo nurkan takana ja kunhan saan tuvan ojennukseen, aloitetaan pääsiäisaskartelut ja hankitaan parit narsissit. Pääsiäislammas jo ostettiin lasten kanssa Tigerista. Pääsiäisruoholla ei ole vielä kiire, mutta maissit laitoin eilen itämään uunin päälle. Toivottavasti ehtivät, laitoin vähän turhan myöhään, ne kun vaativat vähän pidemmän itämisajan kuin ruoho.




Neulomiset ja virkkaamiset ovat olleet jo lomasta asti aivan tekemättömiä töitä. Telkan ääressä tapahtuu nukahtaminen niin nopeasti, ettei aina edes ehdi ottaa neuletta käteen. Matkalla neulottu huivi olisi valmis, mutta se pitää vielä pingottaa. Palapeitto on myös muutamaa pylvästä vaille valmis. Keskeneräisiä on muuten paljon, mutta otin tuohon sohvan neulomisnurkan viereen ne työt, mitkä haluaisin nyt ekana valmiiksi. Eli omat lapaset, lahjussukat ja pari lahjustiskirättiä. Sitten olis vielä Tyynelle virkattava kilpikonna ja oma villatakki. Eli ei paljon mitään. Ja neulekupissa olevalle nakulle nukkekodin nukellekin lupasin vaatteet jo ennen joulua.




Ja ettei tekeminen loppuisi kesken. Kirpputorilta löytyi maalipönttö, jossa oli vielä reilusti yli puolet maalista jäljellä. Maalilla maalataan ainakin yksi tuoli, ehkä toinenkin ja lopulle varmaan löytyy käyttökohde tässä kevään aikana.

Mutta nyt sen pyykkivuoren kimppuun. Sen jälkeen kyllä on vuorossa ihan pienen pieni kahvitauko ja jos aurinko paistaa, mennään vielä uloskin. Ruoanlaitto, pikakirpputorivisiitti ja lasten retkivarusteiden pakkaaminen sekä hiihtokilpailut täyttävät tämän päivän kalenterin kahvitauon jälkeen. Kyllä ehtii.