perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kevätkiireitä

Melkeinpä harmittaa kirjoittaa sitä, mutta on ollut melkoinen kiire viime aikoina. Tai ei varsinaisesti kiirettä, mutta paljon tekemistä. Niin paljon, että aika ei meinaa riittää. No kiirehän se silloin on. Harmittaa myös se, etten ole ehtinyt blogia päivitää, vaikka asioita olisi ollut. Harmittaa sekin kun joka vuosi samaan aikaan pitää yrittää tehdä aina ne kaikki samat asiat. Eli se perinteinen kevätsiivous on meneillään ja tänä vuonna siihen liittyy ihan vähän enemmänkin kuin pelkkää pölyjen pyyhkimistä.

Koululaisen huoneen komero laitettiin remonttiin ja komerossa majailleet tavarat ovat edelleen levällään muissa huoneissa. Nyt vihdoinkin on myös se kauan odotettu hetki, kun saan laittaa kaikki huoneet ja huonekalut niiden oikeille paikoillen. Tämä tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että sisällä on ihan törkeän paljon tekemistä, sotkuista, pölyistä ja epäjärjestystä. Mutta osa on jo laitettu paikoilleenkin. Lasten huoneet ja tavarat on inventoitu, siivottu, ikkunat pesty ja mitä kaikkea muuta. Komeroiden järjestely on edelleen vaiheessa  johtuen juuri tuosta kesken olevasta koululaisen komeroremontista. Remontti onneksi lähipäivnä etenee.

Just nyt on keittiön tavaroiden inventointi, sekin loppusuoralla. Koska nyt lähtee paljon tavaraa kiertoon, varasin kirpputoripöydän muutamaksi viikoksi ja sekin tietää pientä ylimääräistä työtä eli hinnoittelua. Mutta ihana on vihdoinkin saada kaikki huoneet siihen käyttöön, mihin ne on tarkoitettu ja päästä kaikesta ylimääräisestä eroon.

Keittiöstä löytyi yksi kohta, mistä pystyi ottamaan valokuvan. 



Muuten arki pyörii kuten aina ennenkin. Kodin, koulun, harrastusten ja ystävien piirissä. Ollaan askarreltu pääsiäisjuttuja lasten kanssa, virpomisvitsat pitäisi vielä tehdä, siihen ei meinaa oikein keneltäkään meistä löytyä virtaa. Ehkäpä se on tämän viikonlopun urakka.




Kirpputorikierroksia olen tehnyt myös jokusen kerran, vaikka nyt onkin tarkoitus enemmän päästä tavaroista eroon. Viime aikoina löydöt ovat olleet kyllä kovin vähissä. Lasten vaatteita muutama, itselle ei mitään eikä myöskään mitään muuta mainitsemisen arvoista. Nettikirpparilta ostin muutaman kolhuisen ja elämää nähneen peltipurkin. Näille on käyttötarkoitus askartelukaapissa. Tuo yksi saattaa kyllä päätyä kukkapurkiksi.




Yksi eläinlääkärikäyntikin on mahtunut tähän viikkoon. Almalla alkaa olemaan ikää jo sen verran, että pitkien päiväunien jälkeen liikkelle lähtö on kankeaa ja välillä kissa ontaa oikeaa takajalkaa. Kotidiagnosoin sen nivelrikoksi ja eläinlääkäri vahvisti epäilyt. Kotiin lähdettiin kipulääkereseptin ja painonpudotuskehotuksen kanssa. Alma painoi 4700 g. Alma sai kyllä useaan otteeseen lääkäriltä kehuja muuten. Sanoi, että harvoin näkee näin iäkästä kissaa (kuukautta vaille 18), joka on näin hyvässä kunnossa. Pirteä ja virkeä. Mitään muuta ei tutkimuksissa löytynyt, eikä kyllä aristanut sitä jalkaansakaan kun sitä tutkittiin. Toivottavasti saadaan pitää Alma meidän kanssa vielä monta vuotta.




On se joskus ollut nuori kovis. Katsokaa kuinka kummassakin korvassa näkyy tappelun jälkiä.

PS1. Kevätmessulippujen arvontaan voi vielä osallistua tämän päivän ajan edellisessä postauksessa.

PS2. Tiedättehän, että aina kun lattialla on tyhjä pahvilaatikko, siihen menee kissa.

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä kevätsiivoukseen! (: Muista myös välillä istahtaa kahvikupin ääreen. Eikös nyt ole ollut jo sellaisia aurinkoisia päiviä, että pääsisi pihalle päiväkaffelle? Ei näkyisi siinä auringossa istuskellessa epäjärjestyksetkään... Ja voi miten suloinen vanha kissarouva teillä, toivotaan hänelle vielä leppoisia vuosia lisää. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä tässä on taukoa pidetty ihan koko viikonlopun ajan :D Onneksi pienet tai isotkaan sekasotkut eivät pahemmin häiritse kun tietää niiden olevan ohimeneviä. Ei ole vielä ollut ihan sellaisia päiviä, että pääsisi päiväkahville ulos. Vaikka meille ei yleensä tuuli osu, niin tänä keväänä tuulee koko ajan siltä suunnalta, että osuu ja ulkona ei vaan tarkene. Ensi tiistain sääennustusta katsoin vähän sillä silmällä, että josko silloin :D

      Poista
  2. En kyllä pikkusiskoa kissaksi tunnusta!
    Siivousta on täälläkin menossa enemmän ja vähemmän - ja uudelleenpakkausta.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)