Seikkailu Euroopassa

'Antaistko passit mulle.'
'Ei niitä tartte kaikkia, pelkkä kuljettajan passi riittää. Ennenkään ei ole tarvinnut.'
'Toi edellä menevä antoi nipun passeja.'
'Ei me tehdä kuten edellä menevä, vaan tehdään niin kuin minä sanon. Kuskin passi riittää.'
...

'Saisinko kaikkien passit.'

No ei meinannut naurusta tulla loppua. Seikkailu Euroopassa alkoi iloisissa merkeissä ja jatkui niin aina  kotiin paluuseen asti. Vähän oli äidillä ja pojalla välillä pientä sanomista keskenään, mutta muuten sujui tosi hyvin. Takapenkkiläisetkin jaksoivat hyvin, eikä sieltä juurikaan kuulunut nahistelun ääniä.

Lähdettiin perjantai-iltana lautalla kohti Tallinnaa. Vietettiin yö laivassa, aamulla syötiin hyvä aamupala ja kahdeksalta lähdettiin ajelemaan pitkin Via Balticaa. Vaihtoehto oli aikataulullisesti parhain ja yllätys yllätys - edullisin. Vaikka tuntuikin aluksi hassulta ajatukselta, että eka yö vietetään hytissä laivassa, joka seisoo satamassa.



Ajeltiin pitkin Via Balticaa läpi Viron, Latvian ja Liettuan. Ensimmäinen yö vietettiin Liettuan puolella, matkan kammottavimmalla leirintäalueella. Taisi olla myös matkan edullisin. Nurmikenttä oli kaunis, vihreä, tasainen ja vasta leikattu, mutta peseytymistilat olivat karmeat. Tähän mennessä kaikista leirintäalueista, joissa ollaan yövytty, löytyy kaksi kamalinta Liettuasta. Voi olla, ettei enää mennä sinne koskaan yöpymään.

Muuten matka sujui hyvin pienin kahvipysähdyksin. Virossa ja Liettuassa liikenne oli samanlasta kuin Suomessa, Latviassa hurjasteltiin ja ohiteltiin ihan miten sattuu.




Seuraava ajopäivä sujui Puolan kautta, edelleen tiellä E67. Etukäteen peloteltu puolalainen ajokulttuuri jäi meiltä kokematta. Ihan samanlaista oli kuin Suomessa. Voi olla, että sillä oli jotain merkitystä, että ajettiin siellä sunnuntaina, kun rekkoja ei ollut liikenteessä.

Puolasta löytyi paljon kauniita pikku kyliä ja kaupunkeja, mutta koska oltiin vain läpiajomatkalla, ei niihin poikettu kuin tankkaustauolle. Puolaan on varmaan joskus palattava tutustumaan tarkemmin.

Puolan puolella yövyttiin majatalossa, jonka isäntä ei ymmärtänyt sanaakaan englantia, kuten mekään ei ymmärretä puolaa. Soitettiin isännän englantia osaavalle tyttärelle ja saatiin asiat selvitettyä sekä majapaikka yhdeksi yöksi.




Puolasta jatkettiin Tsekin puolelle ja siellä oli ensimmäinen varsinainen kohteemme eli Praha. Löysimme kivan pienen ja hyvän leirintäalueen vain parinkymmenen minuutin matkan päästä keskustasta. Siellä yövyttiin muutama yö.

Leirintäalueelta lähdettiin Prahan keskustaan yhdistelmällä bussi ja ratikka. Vietettiin aurinkoinen ja helteinen päivä Prahassa kierrellen kujia, patsastellen nähtävyyksiä, käyden lelukaupassa ja leikkipuistossa sekä istuen oluella ja syömässä terassilla.

Prahan nähtävyyksistä katsastettiin vanhankaupungin aukio, Raatihuone astronomisine kelloineen, Ruutitorni ja tietty Kaarlen silta. Käveltiin kujilla, joissa oli vähän hijaisempaa kuin tuolla nähtävyyksien tienoilla, missä oli turisteja tungokseen asti. Etenkin Kaarlen silta oli tupaten täynnä ja melkein ahdistus siellä tuli.

Ostoksia ei Prahassa juuri tehty, mutta englantilaisessa Hamleys lelukaupassa käytiin. Kolmekerroksinen (tai neljä) kauppa oli täynnä tietysti leluja ja leikkipaikkoja. Aikuisille oli ilmastointi ja ilmainen wifi siksi aikaa kun lapset kiersivät osastoilla.

Praha on kaunis kaupunki ja siellä kannattaa vierailla. Itselle tämä oli jo kolmas kerta, mutta tuskin viimeinen.











Tsekistä jatkettiin kohti Itävaltaa ja Alppeja. Ajeltiin moottoriteitä pitkin Alppien yli ja lukuisten tunnelien läpi Italian puolelle. Seuraavaan kohteeseen joka oli Venetsia.




Venetsiassa oli leirintäalue kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Ei mikään paras leirintäalue, mutta kallis sentään. Vessassa ei ollut paperia eikä saippuaa. Ei ollut nurmikkoa, vaan nurmitupsuja pöllyävän mullan päällä. Koska oli hellettä ja vietettiin siellä muutama yö, ehdittiin pestä ja kuivata pyykit, että päästiin jatkamaan loppumatka melkein puhtaissa vaatteissa.

Venetsiassa vietettiin helteinen ja aurinkoinen päivä kierrellen kujilla ja ihastellen kanavia. Jotkut kujat olivat niin kapeita, ettei niissä ohittaminen onnistunut. Katsastettiin nähtävyyksistä Markuksen aukio ja kirkko ulkopuolelta. Ihailtiin Canal Grandea Rialton sillalta ja löydettiin lopulta se Huokauksien siltakin. Siltaa ei kävely, koska joka paikkaan oli kamalan pitkät jonot ja sinne olisi pitänyt mennä jonkun jonon kautta jommasta kummasta rakennuksesta.

Syötiin tietysti pitsat terassilla ja ostettiin lapsille spinnerit. Ne olivatkin ainoat asiat, jotka eivät olleet kalliita Venetsiassa. Tai Italian puolella yleensä.

Tuliaisiksi käytiin hakemassa venetsialainen naamio kaupasta, jossa niitä paperimassasta myös valmistettiin. Hintaluokka oli kympistä satasiin ja löytyi sieltä omallekin kukkarolle sopiva naamari. Kaduilla kaupusteltiin halvempia kiinalaisversioita, mutta eipä tullut edes mieleen hankkia sellaista.

Vesibussiajelusta haaveiltiin, mutta kun nähtiin jonot ja täyteen ahdetut bussit, muutettiin mieltä. Gondoleihin ei ollut jonoja, mutta hinta oli korkea ja gondoliajeluaika lyhyt, joten jätettiin väliin.

Kujilla oli hauska kävellä ja kanavat olivat kauniita. Helteisenä päivän kului juotavaa. Olisi kiva, että kaupungissa olisi jossain edes penkkejä, jossa istua. Niihin ei juuri törmätty. Yhden rakennuksen vieressä oli kymmenen senttiä korkea kivetys, jonka päällä istuttiin ja siitäkin poliisi kehoitti meitä siirtymään pois. Jossain lukikin, että pidetään Venetsia kauniina eikä istuskella missä sattuu. 

Kujat olivat sokkeloiset ja kartasta ei ollut suunnistuksessa mitään apua. Puhelimen navigaattorin avulla suunnistettiin kaupungista pois. Kiitos Google Maps - oltaisiin siellä vieläkin eksyksissä ilman sinua.

Venetsia oli hieno paikka ja vierailemisen arvoinen. Kaikki oli kallista, mutta säästömatkakin onnistuu, jollei halua kokea gondoliajelua, käydä kirkoissa ja nähtävyyksissä tai ostaa kassikaupalla tuliaisia. Venetsia oli pojan ehdoton suosikkikohde tällä matkalla. Etenkin huokausten silta oli pojan must see -listalla, koska se on esiintynyt niin usein Aku Ankassa. Mietittiin, miten jännä siellä olisi asua, kun kauppamatka pitäisi tehdä veneellä.

Tuskin itse menen käymään toista kertaa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Ainakin menisin keväällä tai syksyllä, silloin olisi vähemmän ruuhkaa. Karnevaaliaikakin olisi kiva, mutta kaupunki taitaa olla silloinkin aika täynnä väkeä.
















Venetsiasta lähdettiin ajelemaan seuraavaa varsinaista kohdetta kohti eli Alppja. Päätettiin ajaa kauneimmaksi kehuttu Alppitie eli Dolomiittien tie. Se olikin todella kaunis. Kaunein Alppitie, mitä ollaan koskaan ajettu eli ei ne kehut ihan tuulesta temmattuja olleet. Dolomiitit olivat Italian puolella ja maisemat olivat tosi kauniita.

Pidettiin kahvittelutaukoja ja jaloittelutaukoja sopivan tiheään. Pysähdyttiin vähän pidemmäksi aikaa kauppa- ja kahvilakeskittymään, josta lähti runsaasti vaellusreittejä eri puolille. Meillä ei ollut vaellusvarusteita mukana, joten tyydyttiin kävelemään pienen matkaa Dolomiittien rinteillä. Täällä törmättiin matkalla ensimmäistä kertaa Ferrariin - oikein neljään kappaleeseen. Toinen lapsista päätti ostaa isona itselleen Ferrarin. Sekä myöskin vanhan Volkswagenin matkailuauton, sellaisen, josta nousee katto. Toinen aikoo ostaa asuntoauton ja asuntovaunun.

Yövyttiin Alpeilla reissun kalleimmalla leirintäalueella. Mutta myöskin hienoimmalla ja siisteimmällä. Vessat kiilsivät ja suihkut olivat siistimmät kuin kotona. Sen lisäksi siellä oli lapsille kivana yllärinä uima-allas ja maisematkin olivat kohdillaan linnaa myöten. 













Seuraavana päivänä siirryttiin tuttuun, turvalliseen ja edulliseen Saksaan. Etenkin Italian moottoritiemaksut kirpaisivat ison summan. Pienestäkin pätkästä joutui maksamaan useita euroja.

Huomattiin, että leirintäalue oli vain muutaman kymmenen kilometrin päässä saksalaisesta Legolandista ja tehtiin muutos jo ennestään hataraan matkasuunnitelmaan ja päätettiin viettää seuraava päivä siellä. Lapset olivat aika iloisia kun kerrottiin, tämä kun tuli yllätyksenä meille kaikille.



Legoland oli suurin piirtein samanlainen kuin tanskalainen versio. Hiukan erilaisia rakennelmia ja osa laitteista oli niin ikään erilaisia, suurin osa samanlaista kuin Tanskassakin. Tanskan Legoland-retkestä voi lukea täältä. Kannattaa ainakin käydä katsomassa kuva Tyynestä Friends-tyttöjen keskellä. Hiukan on tyttö kolmessa vuodessa kasvanut.

Legolandpäivänä oli melko harmaa ja pilvinen sää ja aamupäivällä satoikin hiukan. Sen ansiota varmaan oli, että väkeä ei ollut tungokseen asti ja laitteisiin pääsi lyhyellä jonotuksella. Tyttö kiersi laitteita isänsä kanssa ja minä olin pojan kanssa enemmän kiinnostunut rakennelmista. 

Parasta täälläkin oli legorakennelmat. Erityisen hauskaa oli nähdä pienikokoinen Venetsia. Toinen suosikki oli Star Wars osasto. Päätettiinkin, että katsotaan taas syksyllä kaikki elokuvat läpi.









Legolandin jälkeen yövyttiiin saksalaisella leirintäalueella Rothenburg ob der Tauberissa. Ollaan oltu samalla leirintäalueella jo aikaisemminkin. Kahdeksan vuotta sitten. Silloin mukana oli alle kaksivuotias Toivo, potta  ja pienempi teltta. Paikka oli pysynyt samanlaisena.

Leirintäalueella tutustuttiin irlantilaismieheen, joka kävi lainaamassa korkinavaajaa. (Muutenkin tällä reissulla lainattiin vähän väliä jollekin jotain. Meillä taitaa olla hyvä varustus, kun kaikkea löytyy.) Mies kyseli meidän matkasta ja kertoili omastaan. Herra taisi juoda lopulta yksin koko pullon, koska illalla kuului hänen taukoamaton selostus, johon vaimonsa välillä sanoi 'yes'. Mies kertoi vaimolleen meidän matkasta ja kauhisteli, kuinka monella lautalla joudutaan kulkemaan ja kuinka ei voida ajaa Venäjän kautta. Samaan syssyyn hän kertasi meidän matkakertomuksen ja ilta päättyi siihen, kun hän moitti englantilaisia ja kehui Irlantia.

Rothenburg ob der Tauberissa piipahdettiin seuraavana aamupäivänä. Rothenburgissa on keskiaikainen vanhakaupunki upeine linnoituksineen ja kirkkoineen. Muutenkin kaupunki oli tosi viehättävä. Se on julistautunut Saksan (vai koko maailman) joulukaupungiksi ja sieltä löytyikin useampi joulukoristeita myyvä kauppa. Totta kai ostettiin joulukoristeet tuliaisiksi.





Kaupungista poistuessa alkoi satamaan. Vettä tuli koko loppupäivän ja sadetta oli ennustettu koko yöksi ja seuraavaksi aamuksi. Päätettiin varata seuraavaksi yöksi hotellihuone ja se olikin tässä kohtaa hyvä ratkaisu.

Hotelliaamupalan jälkeen matka jatkui Wolfsburgiin ja siellä Autostadtiin. Autostadt on eräänlainen autoteemapuisto. Siellä on useassa rakennuksessa esillä autoja. Hienoimmat autot ovat saaneet omat rakennuksensa kuten krominhohtoinen Bugatti. Siellä oli kaikenlaista koettavaa, esityksiä ja lapsille leikkipaikkoja ja kiipeilypaikkoja sisällä ja ulkona. Kukkaistutukset olivat viivasuoria ja hienosti hoidettuja. Autojakin oli koko ajan joku kiillottamassa ja pölyjä huiskimassa. Paikasta tuli sellainen olo, että olisi tulevaisuudessa.

Hieno paikka ja kannattaa ehdottomasti vierailla, jos siellä päin liikkuu. Jopa tällainen autoista vähät välittävä tyttö viihtyi sillä. No, koska Pokemon go ja ilmainen wifi.









Wolfsburgin jälkeen meillä alkoi kotimatka. Yövyttiin Lyypekissä leirintäalueella ihan keskustan tuntumassa. Lyypekistä tehtiin tuliaisostoksia - olutta ja lankaa ja spinnereitä ja matka jatkui riistohintaisella lautalla Tanskan puolelle. Tunnin lauttamatka välillä Saksa - Tanska maksoi 104 euroa. Samalla hinnalla saa Suomesta neljän tunnin laivamatkan Tallinnaan aamupalan ja hyttiyön kanssa.

Tanskassa ei pysähdytty edes jaloittelemaan, olikin vain tarkoitus ajaa läpi ja yöpyä Ruotsin puolella.

Yövyttiin Markarydissa ja tämä oli retken toiseksi edullisin leirintäalue ja tosi viehättävä paikka. Järven rannalla, hyvät vessat ja suihkut, lapsille leikkikenttä ja uteliaita sorsia. Tämä leirintäalue pitää laittaa pitkäkestoiseen muistiin vastaisuuden varalle, oli sen verran kiva ja sopivassa paikassa.



Matkalla Tukholmaan pysähdyttiin kahvi- ja jaloittelutauolle Linköpingiin. Tarkalleen Gamla Linköpingiin. Se on ulkoilmamuseo, jossa esitellään vanhaa elämää. Siellä on tosi viehättäviä kujia, rakennuksia ja putiikkeja sekä kahvilassa tosi hyvät tarjottavat. Joskus pitää vierailla siellä vähän pidemmän aikaa.





Tukholmassakin ehdittiin tovi jaloitella ennen kuin ajettin auto laivaan. Laivan nokka kohti Turkua ja seikkailu Euroopassa päättyi.



Meillä oli tosi mukava matka. Takapenkkiläiset viihtyivät hyvin kun oli tarpeeksi viihdykettä. Lukemista, värittämistä, pelaamista ja leikkimistä. Tälläkin kertaa ajohommat jäivät kokonaan miehelle. Minä ajoin ainoastaan kerran noin 50 metriä puolalaisen kaupan pihalla. Sielläkin onnistuin ajamaan yksisuuntaista väylää väärään suuntaan ja sain tööttäykset. Miehelle ei tööttäilty kertaakaan, ei edes Italiassa.

Minä toiminkin navigaattorina. Paperikartasta katsottiin suuremmat linjat. Jos leirintäalueille ei löytynyt opasteita, otin puhelimen navigaattorin käyttöön. Muuten apukuskin penkillä aika kului virkaten ja nukkuen tai maisemia ihastellen.

Kaksi viikkoa oli kovin lyhyt aika tällaiselle reissulle. Alun perin olikin tarkoitus olla kolme viikkoa, mutta aikataulujen ja miehen typistyneen kesäloman vuoksi jouduttiin tekemään viikon lyhyempi reissu.

Ennen matkaa annettiin lapsille rahat, joilla saivat ostaa itselleen mitä halusivat. Minäkin ostin jotain välillä ylläriksi, mutta tuo oma raha -systeemi on aiemmilta matkoilta hyväksi havaittu.

Uusia reissuja on jo suunnitelmissa ja haaveissa. Poika jo kyselikin, että koska mennään taas. No, ei ainakaan tänä kesänä, mutta katsotaan vuoden päästä.