Kissat

Alma, Aamu ja Esko. Kolme tyttöä. Koko talven olen kysellyt ja etsinyt poikakissaa. Yhteenkään myynti-ilmoitukseen en ole ehtinyt vastata tarpeeksi nopeasti. Yhteen ehdin, mutta siellä ei tiedetty varmasti sukupuolta, mikä on minusta varsin kummallista kun kissa oli jo luovutusiässä. Siellä ei myöskään tiedetty minkälaisissa oloissa kissa on syntynyt. Jätin kissan ottamatta epämääräisten tietojen takia. Mitään navetassa syntynyttä epäsosiaalista kissaa en enää huoli. Olin jo kerran epätoivoissani ottamassa tyttökissaa, kun sellainen oli tarjolla. Mutta peruin kaupat. Tyttökissa kun ei ole poikakissa, vaikka sillä olisi pojan nimi. Kaksi viikkoa sitten ystävän Alma-kissa pyöräytti kolme pentua, joista meille oli jo ennen kissan tiineysaikaa varattu poika. Jos sellainen tulee. Nyt olisin ollut valmis ottamaan myös sen tytön. Mutta tuli sieltä myös poika. Herra C. Saadaan taloon monen vuoden jälkeen taas punainen kissa <3

Avoimet puutarhat ensi vuonna

Olen kovasti asennoitunut siihen, että osallistun ensi vuonna valtakunnalliseen Avoimet puutarhat -päivään. Vielä en ole puutarhaa ilmoittanut tapahtumaan, mutta päässä raksuttaa jo monenlaista asiaa. Joka päivä suunnittelen ja mietin.

Mitä pitää leipoa myyntiin, mistä saan lainaksi suuren termoskannun, mitä askartelen tai ompelen myytäväksi, mitä kukkia kaivan myytäväksi, minne järjestän myyntipisteen, tuleeko kukaan katsomaan just meidän puutarhaa ja jos tulee paljon katsojia, minne ne saavat autot parkkiin. Onko silloin sadepäivä vai paistaako aurinko. Kuka hoitelee myyntipistettä. Pitäisikö puutarhasta piirtää joku kartta ja jos joo, niin kuka sen tekee, kun oma piirrustustaito on asteikolla 1 - 100 noin kaksi. Mistä askartelen nimikylttejä kukille, koska ne, mitä olisin halunnut tilata eräästä nettikaupasta, olivatkin loppu. Mitä jos kukaan ei tule kun on noita kotiloita. Mitä jos kukaan ei tulee muuten vaan. Minne laitan lapset siksi ajaksi vai laitanko minnekään. Osaavatkohan lapset hoitaa myyntipistettä. Minkälaisita kupeista kahvit. Onkohan pakko ostaa kertakäyttöastiat. On varmaan. Ja vielä kerran mitä jos kukaan ei tule. Paitsi uteliaat naapurit.

Suunnilleen kaikki ajatukset tapahtumaan liittyen ovat olleet jossain muissa aiheissa kuin itse puutarhassa. Puutarhaa ei juuri tarvitse miettiä, koska se on  mikä on, eikä ennen ensi vuotta mitään ole tehtävissä, enkä edes halua tehdä. Paitsi ne jutut, mitkä ovat muutenkin suunnitelmissa.

 

Ensi vuonna tapahtuma on elokuussa näihin aikoihin ja aamulla kiertelin puutarhassa kuvaamassa ja katsomassa mikä näyttää pahalta ja mikä ei. Ja paniikkihan se iski. Kaikki näyttää pahalta. Nyt tuli kertaheitolla paljon muutakin mietittävää kuin kertakäyttömukit. Tosi monet kukat ovat just nyt vähän ohikukkineita ja pahan näköisiä. Ukonkello, tulikukka, kurjenpolvet, jalopähkämö, nukkapähkämö, neilikat, sormustinkukat ja mitkä lie muutkin. Pahimmalta näyttävät pitää kai katkoa ennen tapahtumaa. Tai sitten annan niiden olla. Ensi vuodesta kun ei tiedä. Jos on samanlainen kesä kuin nyt, näyttää suunnilleen tältä. Peikkometsältä. Jos on kuuma ja kuiva kesä näyttää edelleen peikkometsältä.




Tällä hetkellä kauniissa kukassa on mustilanhortensiat, kuutamohortensiat, keijuangervot, ruusuangervot, perhoangervot, jaloangervot, pajuangervot, preeria-angervo, kaukasiankirahvinkukka, kuunliljat, jotkut ruusut ja liljat, lehtosalviat, isotähtiputket ja ainakin yksi punahattu. Varmaan jotkut muutkin. Jaloangervoja pihalla on jo paljon, mutta tarkoitus on hankkia niitä lisää ja vaihtaa kaikki kotiloiden supersuosikit (hostat ja syysleimut) jaloangervoihin. Jaloangervot viihtyvät meidän puutarhassa ja kotilot eivät niistä suuremmin välitä. Tätä ei kuitenkaan tehdä ennen ensi vuotta, vaan pitkällä aikataululla usean vuoden ajan.




Oikeastaan ainoa ennen ensi vuotta pihassa pakollinen tehtävä asia on puuliiteri. Se on ollut tämän kesän rakennuslistalla jo ennen tapahtumaan osallistumispäätöstä. Koska. Polttopuut ovat olleet nyt muutaman vuoden säilössä kammottavan näköisissä kuormalavojen päälle rakennetuissa katoksissa. Jotka kyllä ovat olleet tosi kätevät, mutta hurjan rumat. Ja tuo tuleva puuliiterin paikka on se kohta puutarhassa, joka näkyy ensimmäisenä kun pihalle tulee. Epäsiisti kohta ensimmäisenä näössä. On häirinnyt ihan pikkuisen. Rakentamista on kuitenkin jo aloitettu ja liiteri valmistuu tämän kesän ja syksyn aikana. Pilariharkot on jo kaivettu paikoilleen ja naapuriltakin saatiin eilen lupa, joten nyt voi jatkaa hyvillä mielin.



Muuten ennen tapahtumaa ensi vuonna on vain karsittava liikaa kasvaneita kasveja, leikattava roikkuvia oksia tai ainakin sidottava niitä. Katsottava, etteivät pienen kasvitarhan viljelykset tai kesäkukat ole aivan ränsistyneitä, siivottava leikkimökki ja pihamökki, huolehdittava, etteivät lasten pihalelut ole pitkin poikin levällään ja puumajassa sijaitsevat aarteet ovat siellä puumajassa eivätkä sen ulkopuolella maassa, kuten yleensä. On kitkettävä, nypittävä ja etenkin kerättävä kotiloita. Eli ensi vuodeksi on tiedossa ihan tavallista pihapuutaa. Ja sen lisäksi jännitystä siitä, että mitä jos kukaan ei tule.


 

Pientä järkkäilyä sisällä

Kesät yleensä kuluvat ulkona tai poissa kotoa niin tarkkaan, ettei sisällä ehdi tai oikeastaan viitsi tehdä yhtään mitään. Nyt kun on menossa puutarhaähky, jouduin keksimään tekemistä sisällä. Ja ihmeekseni innostuin pyyhkimään pölyjä (!) ja vähän järkkäilemään tavaroita ja jopa siirsin pari huonekalua. Pientä muutosta vain. Mutta jo sohvatyynyjen uudelleenjärjestely antoi hurjasti uutta ilmettä. Eniten olen iloinen siitä, että sain nuo lasten kamalat kultaiset hiihtäjäpatsaat näkyville ja mopon renkaaseen viritetyt kukkavalotkin on aika hauskat. Silmistä sain pois junanradan osia sisältävän työkalupakin.

Tämä oli sen verran mieltä järkyttävä järjestelyrupeama, että taisi se puutarhaähkykin loppua.

 
 
 
 
 
 

Pärjääjät

Viikonloppu vierähti partion Pärjääjät-kesäleirillä ja oikein koko perheen voimin. Leiriläiset oli jaettu kolmeen joukkueeseen, joissa kisattiin osittain Selviytyjät-sarjan hengessä. Toiset kisasivat enemmän tosissaan ja toiset vähän vähemmän. Meidän El Dingos´s heimo ehkä vähän vähemmän.

Ruoanlaittoa, askartelua, kasvomaalausta, kalastusta, vuolemista, melomista, tulentekokisaa, palapelintekokisaa, paperinvalmistusta, saunansiivoamisnakki, lipunnostoa ja lipunlaskua, uimista, nuotio, teltan kasaamista, sienten tunnistamista, veden kuljettamiskisaa, kameranetsimiskisaa ja mitä kaikkea vielä.

Leirillä oli mukavaa. Savun hajut on nyt saunotettu pois hiuksista, huomenna on vuorossa pyykinpesupäivä. Kotiin tuli tuliaisiksi itse vuoltuja kihveleitä, heimolippu, itse tehty onki, vino pino paperia, melkein kaksi kiloa näkkileipää, valokuvakehykset varustettuna kuvilla ja etenkin runsaasti hyviä ja kivoja muistoja sekä uusia ystävyyksiä.

Kiitos kaikille hukatun kameran etsijöille ja erityiskiitos kameran löytäjälle. Vastedes yritän pitää tavaraoistani parempaa huolta.

Sadonkorjuuta ja kirppislöytöjä ja tiskirättilankoja

Sadonkorjuu kuulostaa nyt vähän paremmalta kuin se olikaan. Kipaisin tänä aamuna keräämässä lapselle marjoja aamupalalle ja eka ajatus oli, että mansikoita. No. Kahdelta pikkuiselta mansikkamaalta löytyi kaksi mansikkaa. Loput olivat kotiloiden syömiä. Kotilot syövät mansikat jo osittain raakoina. Ja just sillä hetkellä päätin, että nyt saa mansikkamaa lähteä. Ne muutamat viikot kun tuoreita mansikoita saa, voin ne ostaa. Niin kuin olen tänä kesänä jo pitkälti tehnytkin. Toisen pläntin vielä säästän, mutta kun sen vuoron on poistua, en enää mansikkamaata perusta minnekään muualle kuin amppeliin. Keräsin sitten vähän herukoita ja metsämansikoita. Pari valkoista mansikkaa löytyi myös kypsänä ja keväällä ostettu keltainen mansikkakin näyttää olevan valkoinen. Eipä se mitään.

Valkoiset mansikat kelpaavat myös kotiloille, muttei ihan niin hurjan hyvin kuin punaiset. Valkoiset mansikat sen sijaan eivät kelpaa rastaille eivätkä lapsille. Minusta ne on ihan hyviä.



Kirpputoreilla en ole kesän aikana käynyt juuri ollenkaan. Parissa vanhan tavaran kaupassa kyllä. Eilen tehtiin vähän pidempi kirppiskierros Tyynen kanssa. Löytyi muutama vaate, kengät ja kirja. Kuvissa kesän muita kirppulöytöjä ja vanhan tavaran kaupan löytöjä.








Kirppiskierroksen jälkeen poikkesin vielä lankakaupassa hakemassa tiskirättilankoja. Omista varastoista pitäisi löytyä puuvilla-, bambu- ja hamppujämiä, mutta se, missä se oma varasto just nyt sijaitsee, on hiukan epävarmaa. Mutta nyt on millä mällätä. Muutama kerä teeteen bamboo & co ja yksi kerä puuvillaa. Eka rätti näistä on jo aloitettu.

Puutarhaähky

Nyt on se hetki kesässä, kun on pienen puutarhaähkyn aika. Eli kiinnostus pihapuuhiin hipoo nollaa. Yksi kiinnostava projekti jäi vähän kesken ja sitä pystytään jatkamaan vasta ensi keväänä. Se kai osaltaan vaikutti tähän motivaatioon. Pari kivaa puutyöjuttua on tehtävä, mutta saha ja vasara tai mikä vaan työkalu ei oikein minun kädessäni toimi niin hyvin. Tai etenkään tuo saha. Kotiloita voisi aina keräillä, mutta oikeesti - ei jaksa. Makkaranpaisto taitaa olla se pihapuuhista kiinnostavin tällä hetkellä.



Kukkia ja kasvua olen kyllä jaksanut patsastella. Sitä jaksaisi ja viitsisi tehdä vaikka koko päivän. Tänä kesänä on kai ensimmäinen kesä, kun ei tarvitse enää kitkeä niin paljon. Yhden kitkemiskierroksen tein kesäkuussa ja yleensä toista aloittelen heinä-elokuussa. Nyt näyttää siltä, ettei tarvitse. Sen verran on nuo omaistuttamat kasvustot tuuhettuneet, ettei multaa näy ja siksi ei myöskään rikkoja. Pari uutta istutusaluetta vielä kaipaavat toisen kerran kitkentää, mutta ne on nopeasti käyty läpi.

Isotähtiputki leviää kahdessa paikassa. Valkoista, vaaleanpunaista ja punaista sekä kirjavalehtistä. Eniten kuitenkin valkoista. Tykkään näistä, vaikka tuoksu saisi olla vähän parempi.




Sormustinkukan ja harjaneilikan seuraksi on vihdoinkin avautunut yksivuotiset unikot. Ja koko ajan niitä avautuu lisää. Toivon niiden kylväytyvän tuohon ja jatkavan kukintaa tulevinakin vuosina.




Eteläseinustan kivikkokasvialue kukkii nyt kauniisti. Komeamaksaruoho 'Purple emperor' on vielä nupulla, lehtosalviat ja kangasajuruoho täynnä kukkia ja punahattu sekä tiukukärhö ovat tehneet yhdet kukat.





Ensimmäinen liljakin - 'Pink lady' - on avannut kukkansa, pisamakellot kukkivat runsaasti ja kaukasiankirahvinkukat avautuvat pikku hiljaa.





Pinkkiä ja ruusunpunaista näkyy nyt joka puolella.