Avoimet puutarhat ensi vuonna

Olen kovasti asennoitunut siihen, että osallistun ensi vuonna valtakunnalliseen Avoimet puutarhat -päivään. Vielä en ole puutarhaa ilmoittanut tapahtumaan, mutta päässä raksuttaa jo monenlaista asiaa. Joka päivä suunnittelen ja mietin.

Mitä pitää leipoa myyntiin, mistä saan lainaksi suuren termoskannun, mitä askartelen tai ompelen myytäväksi, mitä kukkia kaivan myytäväksi, minne järjestän myyntipisteen, tuleeko kukaan katsomaan just meidän puutarhaa ja jos tulee paljon katsojia, minne ne saavat autot parkkiin. Onko silloin sadepäivä vai paistaako aurinko. Kuka hoitelee myyntipistettä. Pitäisikö puutarhasta piirtää joku kartta ja jos joo, niin kuka sen tekee, kun oma piirrustustaito on asteikolla 1 - 100 noin kaksi. Mistä askartelen nimikylttejä kukille, koska ne, mitä olisin halunnut tilata eräästä nettikaupasta, olivatkin loppu. Mitä jos kukaan ei tule kun on noita kotiloita. Mitä jos kukaan ei tulee muuten vaan. Minne laitan lapset siksi ajaksi vai laitanko minnekään. Osaavatkohan lapset hoitaa myyntipistettä. Minkälaisita kupeista kahvit. Onkohan pakko ostaa kertakäyttöastiat. On varmaan. Ja vielä kerran mitä jos kukaan ei tule. Paitsi uteliaat naapurit.

Suunnilleen kaikki ajatukset tapahtumaan liittyen ovat olleet jossain muissa aiheissa kuin itse puutarhassa. Puutarhaa ei juuri tarvitse miettiä, koska se on  mikä on, eikä ennen ensi vuotta mitään ole tehtävissä, enkä edes halua tehdä. Paitsi ne jutut, mitkä ovat muutenkin suunnitelmissa.

 

Ensi vuonna tapahtuma on elokuussa näihin aikoihin ja aamulla kiertelin puutarhassa kuvaamassa ja katsomassa mikä näyttää pahalta ja mikä ei. Ja paniikkihan se iski. Kaikki näyttää pahalta. Nyt tuli kertaheitolla paljon muutakin mietittävää kuin kertakäyttömukit. Tosi monet kukat ovat just nyt vähän ohikukkineita ja pahan näköisiä. Ukonkello, tulikukka, kurjenpolvet, jalopähkämö, nukkapähkämö, neilikat, sormustinkukat ja mitkä lie muutkin. Pahimmalta näyttävät pitää kai katkoa ennen tapahtumaa. Tai sitten annan niiden olla. Ensi vuodesta kun ei tiedä. Jos on samanlainen kesä kuin nyt, näyttää suunnilleen tältä. Peikkometsältä. Jos on kuuma ja kuiva kesä näyttää edelleen peikkometsältä.




Tällä hetkellä kauniissa kukassa on mustilanhortensiat, kuutamohortensiat, keijuangervot, ruusuangervot, perhoangervot, jaloangervot, pajuangervot, preeria-angervo, kaukasiankirahvinkukka, kuunliljat, jotkut ruusut ja liljat, lehtosalviat, isotähtiputket ja ainakin yksi punahattu. Varmaan jotkut muutkin. Jaloangervoja pihalla on jo paljon, mutta tarkoitus on hankkia niitä lisää ja vaihtaa kaikki kotiloiden supersuosikit (hostat ja syysleimut) jaloangervoihin. Jaloangervot viihtyvät meidän puutarhassa ja kotilot eivät niistä suuremmin välitä. Tätä ei kuitenkaan tehdä ennen ensi vuotta, vaan pitkällä aikataululla usean vuoden ajan.




Oikeastaan ainoa ennen ensi vuotta pihassa pakollinen tehtävä asia on puuliiteri. Se on ollut tämän kesän rakennuslistalla jo ennen tapahtumaan osallistumispäätöstä. Koska. Polttopuut ovat olleet nyt muutaman vuoden säilössä kammottavan näköisissä kuormalavojen päälle rakennetuissa katoksissa. Jotka kyllä ovat olleet tosi kätevät, mutta hurjan rumat. Ja tuo tuleva puuliiterin paikka on se kohta puutarhassa, joka näkyy ensimmäisenä kun pihalle tulee. Epäsiisti kohta ensimmäisenä näössä. On häirinnyt ihan pikkuisen. Rakentamista on kuitenkin jo aloitettu ja liiteri valmistuu tämän kesän ja syksyn aikana. Pilariharkot on jo kaivettu paikoilleen ja naapuriltakin saatiin eilen lupa, joten nyt voi jatkaa hyvillä mielin.



Muuten ennen tapahtumaa ensi vuonna on vain karsittava liikaa kasvaneita kasveja, leikattava roikkuvia oksia tai ainakin sidottava niitä. Katsottava, etteivät pienen kasvitarhan viljelykset tai kesäkukat ole aivan ränsistyneitä, siivottava leikkimökki ja pihamökki, huolehdittava, etteivät lasten pihalelut ole pitkin poikin levällään ja puumajassa sijaitsevat aarteet ovat siellä puumajassa eivätkä sen ulkopuolella maassa, kuten yleensä. On kitkettävä, nypittävä ja etenkin kerättävä kotiloita. Eli ensi vuodeksi on tiedossa ihan tavallista pihapuutaa. Ja sen lisäksi jännitystä siitä, että mitä jos kukaan ei tule.