Puutarha helteisessä toukokuussa

Helteistä huolimatta olen yrittänyt jatkaa pihalla kesän ekaa kitkentäkierrosta. Suurin osa on jo käyty läpi ja eiköhän ne loput hoidu tänään tai viimeistään huomenna. Sitten loppuu helteetkin.

Türista tuotuja kasveja olen istuttanut, mutta osa odottaa vielä paikkaansa. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, voisin ostaa harkitummin ja miettiä ensin mille sitä tarvetta on. Mutta kun ei vain osaa. Türin tuliasina toin kotiin valtavan määrän erilaisia esikkoja, laukkaa, yhden kärhön (vaikka olin päättänyt, että näitä ei enää, kun meille pesiytyi viime kesänä se mokoma kärhöpistiäinen), jalkalehden (nämä ovat Suomen hintoihin nähden Virossa ilmaisia ja ensi vuonna ostan koko pussillisen), kirjavalehtisen isotähtiputken (toivon sen leviävän yhtä hyvin kuin tavallinenkin), syysleimuja, kilpirikkoja sekä köynnösukonhatun. Olen tyytyväinen tuomisiin.



Tänä keväänä pihan harmina on ollut monta sateisen syksyn ja lumettoman talven aiheuttamia tuhoja. Kevätkaihonkukka, kehtolehti, särkynyt sydän, pallomatara, viinisuolaheinä, syysvuokko, raitamarskinheinä, ritarinkannus, jotkut kurjenpolvet ja mintut eivät kestäneet ja suuri osa rönsytiarellasta on kuivunut. Siinä sentään on joitakin alkuja, mutta kestäähän se leviäminen. Joistakin kasveista on kuollut vain osa. Istutusalueet on täynnä ammottavia aukkoja - toiset isompia ja toiset pienempiä. Syysvuokkoja ja särkyneen sydämen aion ostaa vielä ja kevätkaihonkukan menetys ei edes haittaa, koska se oli sitä sinistä. Löysin tänä keväänä Multasormesta valkoista versiota ja ostin sitä tilalle. Viinisuolaheinän häviäminen vähän ihmetyttää, koska sillähän on sellainen rikkaruohon ja liikaa leviämisen maine. Ehkä haluan sen silti takaisin.

Vaikka kasveja meni paljon, talven lumeton pakkaskausi ei kuitenkaan tappanut lehtokotiloita. Niitä on paljon. Olen kerännyt ja levittänyt myrkkyä. Olen saanut uuden puheenaiheen naapurin kanssa. Kiva, että ainakin yksi naapuri osallistuu keräämistalkoisiin. Ei tunnu sekään työ enää ihan niin turhalta. Naapuri myös kulotti kesannolla olleen kotilopesän eli peltonsa. Ja on hienontanut sitä myös jo pariin kertaan. Toivoen innostus pellon mullalla pitämiseen jatkuu koko kesän. Sieltä kautta on meille pesiytynyt myös sellainen riesa kuin jättipalsami. Helppohan se on kitkeä, mutta kun tuo ojan reuna täyttyy siitä, tulee kitkemisestä entistä suurempi urakka. Huokaus.



Ilon aiheita pihalla on kuitenkin paljon enemmän kuin noita murheita. Kotiloita voi kerätä ja palsamit kitkeä ja tyhjentyneet istutusalueet istuttaa täyteen. Rehevää on kaikista kasvitappioista huolimatta. Uusia ideoita tulee koko ajan ja piha muuttuu varmasti tänäkin kesänä osittain. Nurmikkoympyrän keskelle olen ajatellut istuttaa puun, vaikka se onkin hiukan arveluttavaa kaiken ohipyöräilyn vuoksi. Meidän on ensi talvena pakko kaataa suuri vaahtera, koska se on laho ja tilalle on kyllä pakko saada uusi. Ja sen paikka on ehkä tuossa keskellä pihaa. Myös viiruhelpi on pakko siirtää toiseen paikkaan. Sitä on tällä hetkellä kahdessa paikassa. Minulla ei ole ollut ongelmaa liiallisen leviämisen kanssa, vaan kumpikin kasvusto on liian kuivassa paikassa ja aivan täynnä kirvoja jossain vaiheessa kesää. Tuskin se kosteampi paikka kirvoja häätää, mutta tuleepahan rehevämpää kasvua. Ja sen myötä ehkä sitä liikaa leviämistäkin.

Tänä vuonna on osassa puita ihan hurjan paljon kukkia. Omena, luumu ja etenkin pilvikirsikka ovat aivan täynnä kukkia. Pölyttäjiä näyttää myös olevan liikkeellä, joten eiköhän me muutama omena ja luumukin saada loppukesällä syödä. Pari pilvikirsikkaa aion istuttaa vielä lisää. Se on kaunis pikkupuu ja nopeakasvuinen.

Moni kukinta menee kyllä näillä helteillä nopeasti ohi. Tuomipihlajat kukkivat parissa päivässä, samoin kunnan mailla olevat tuomet. Perjantaina otin kuvan tillipionista, joka oli juuri avautumassa. Nyt on kaikki nuput auki ja osa jo pudottelee terälehtiä. Puutarhassa pitää kierrellä nyt koko ajan, että ehtii nähdä kaiken.

Kovin paljon ei pihalla ole tähän aikaan kukkivia kasveja. Tulppaanit olisivat kivoja, mutta eivät kovin montaa kevättä kukkivia. Mistähän löytyy niitä vanhan ajan tulppaaneja, jotka kukkivat vuodesta toiseen ilman, että niitä tarvitsee uudelleenistuttaa joka vuosi?

















Pihalle ilmestyi eilen illalla myös talon uusin tulokas. Käytiin iltaretkellä pääkaupunkiseudulla ja tuliaisiksi tuotiin uusi auto. Ja se on minun suureksi iloksi punainen. Vaikka auton vaihtamisesta on puhuttu, tuli tämä kuitenkin vähän yllätyksenä meille kaikille. Tänään onkin päivän suunnitelmiin tullut lisäksi koko perheen koeajelua jäätelölle. Sen lisäksi on ne aiemmat suunnitelmat eli uimista, kitkemistä, grillaamista ja kävelyretki äänestämään.