Kissatilanteita

Alma-kissa sai viime viikon lääkärikäynnin yhteydessä määräyksen mennä hampaanpoistoon. Ja eilen se tapahtui. Ennen leikkausta kissan piti olla 12 tuntia syömättä. Tämä lisäsi hiukan säätöä neljän kissan talouteen. Saatiin pidettyä Alma ilman ruokaa ja hammaslääkäri poisti hampaan ja hammaskiven, teki kissan suusta hammaskartan ja vielä kaupan päälle kiillotti hampaat. Ärsytti kyllä hiukan kun kissaa pois noudettaessa lääkäri totesi, että suuhun jäi vielä kaksi hammasta, jotka olisi hyvä poistaa. Eikö ne nyt olisi voitu poistaa tuolla samalla pitkällä (kolmen tunnin) nukutuksella. Samoilla pihdeillä. Tässä nyt taisi raha ratkaista lääkärillä tämän päätöksen kanssa. Toinen eläinlääkäriasema, missä ollaan Almaa nyt kaksi kertaa tämän kesän aikana käytetty, on ollut hyvä paikka, koska siellä on kerrottu suoraan mitä maksaa ja mitä kannattaa tehdä ja miten selviää kissan kanssa parhaiten sekä edullisimmalla hinnalla. Hammaslääkäri oli eri paikassa, koska noita hampaanpoistoja Lahden seudulla ei tehdä muualla. No, sinne ei kyllä mennä enää kuin pakosta.

Alma oli pitkän nukutuksen jälkeen kauan pökkyrässä. Tänään on ollut jo tosi reipas. Syönyt ja ulkoillut. Toki kyllä nukkunutkin paljon. Kipulääkettä annetaan vielä ja antibioottikuuri loppuun. Lääkäri suositteli, ettei kissalle anneta enää kovia raksuja vaan pelkästään pehmeää ruokaa. Mutta jos kissa ei oikein muuta syö kuin raksuja, on se kai sitten ainoa vaihtoehto. Silakkakauppaan pitää mennä nyt vaan useammin.


Alman pitäminen syömättä oli helppo nakki verrattuna Aamun ja Arvon tilanteeseen. Aamu alkoi viime viikonloppuna mouruamaan, kiehnäämään, haisemaan ja takaperä punoitti. Vaikka merkit olivat selvät, ei Arvo heti älynnyt tilannetta. Onneksi. Eikä muutkaan kylän leikkaamattomat kollit. Aamu joutui sisälle eristykseen ja Arvo vietti päivät ulkona. Ja sanomattakin on selvä, että Arvo olisi halunnut sisälle ja Aamu ulos.

Yöksi Aamu vietiin pesuhuoneeseen ja seuraksi se sai sinne hiekkalaatikon ja ruokakupit. Arvo päästettiin päivisin hetkeksi sisälle syömään ja Aamu laitettiin siksi aikaa makuuhuoneeseen ja ovi kiinni. Aina piti muistaa muistuttaa lapsia siitä, että Arvoa ei saa päästää sisälle eikä etenkään Aamua ulos. Kerran  Aamu pääsi livahtamaan pihalle, mutta Toivo sai sen heti kiinni.

Tänään vietiin kissat luottoeläinlääkärille leikattavaksi. Eikä kumpikaan tietenkään saanut syödä mitään koko päivänä. Ja Arvo oli pidettävä ulkona ja Aamu sisällä. Sen lisäksi Esko oli pidettävä sisällä, sillä se vietiin samalla käynnillä rokotettavaksi. Esko kun on normaalisti kaikki päivät ja yöt ulkona, oli sisälle jäämisen alkujärkytys suuri. Ja Eskohan oli jätettävä sisälle heti kun se aamulla ekaa kertaa sisälle saapui. Sillä kun on usein tapana sen aamupalakäynnin jälkeen lähteä pihalle ja kadota jonnekin koko päiväksi. Sitä riskiä ei uskaltanut ottaa. Alma sai kuitenkin tänään mennä sisälle ja ulos ja syödä. Että edes yhdellä kissalla oli kiva päivä.

Eläinlääkärin vastaanotto on hevostallilla. Se on kiva paikka hevosten, pupujen ja vanhojen traktorien ansiosta. Ja saahan siellä sarjatyöalennuksenkin. Eläinlääkäri antoi tunnustuksen siitä, kun ollaan pystytty pitämään leikkaamaton tyttökissa ja poikakissa erillään, eikä vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Siitä tunnustuksesta olen kyllä ylpeä. Sellaista säätämistä on tämä kulunut viikko ollut kissojen kanssa.

Huomenna kuitenkin kaikki saavat syödä. Ja mennä ulos. Tai olla sisällä. Kyllä on elämä taas helppoa.