Kotiäidin arkiviikot

En ole viikkoihin tehnyt mitään muuta kuin imuroinut, pessyt ja viikannut pyykkiä, laittanut ruokaa ja leiponut, kyydinnyt lapsia harrastuksiin ja kavereille. Tai olenhan kaiken tuon lisäksi myös toiminut kissatappelun erotuomarina, kissoille oven avaajana, siivonnut kissojen hiekka-astioita ja lattialle pudonneita laseja, pyyhkinyt pölyjä ja silittänyt, selvittänyt riitoja ja ratkonut kiistoja. Ihan tavan juttuja, mutta tuo eteisen pitkittynyt tapetointi on tehnyt kaikesta jotenkin työläämpää. Ulkovaatteet ovat olleet vähän missä sattuu, pipot ja kaulurit hävöksissä. Eteisen tavarat aiheuttivat jokaisessa huoneessa hirveää sekasotkua ja pölyn määrän lisääntymistä. Vai onko se aurinko saanut pölyn esille? Tapetointipöytä seisoi pari viikkoa keskellä eteistä tukkeena ja kissojen painitatamina. Jouduin tilaamaan lisää tapettia ja kädet olivat muutaman päivän epäkunnossa, joten tapetoiminen venyi. Nyt seinä on kuitenkin valmis ja vaatteetkin kohta paikallaan. Ja elämästä tulee taas tavallista ja helppoa. Enkä loppujen lopuksi ole edes toiminut harrastuskuskina kuin ihan vähän. Ja mies leipoi laskiaispullatkin.

Arkiaskareiden lisäksi olen harrastanut sauvakävelyä ja lasten kanssa hiihtämistä sekä askartelua. Olen käynyt Tyynen kanssa Nallepartiossa leipomassa nallesämpylöitä ja perhekerhon laskiaismäessä ja muutenkin perhekerhossa. Olen leikannut Toivon hiukset ja harjoitellut lettien tekemistä Tyynen ihanilla pörröisillä hiuksilla. Olen bussimatkaillut Tyynen kanssa Lahdessa hankkimassa Toivon kavereille synttärilahjoja. Ärsytyskynnys ylittyi Sokoksessa, kun todettiin, että sieltä jo lopetetun lastenvaateosaston lisäksi on leluosasto lopetettu. Olen käynyt kangaskaupassa ostamassa tyynykangasta ja mekkokangasta, mutta en ole ehtinyt vielä edes pestä kankaita.

Jotenkin tuntuu siltä, että parissa viikossa on ollut enemmän arkea kuin tavallisesti. Joskus vaan on näin. Ensi viikolla on talviloma ja arki on ainakin hetken hiukan toisenlaista.