Retki Lofooteille

Tänä kesänä automatkailtiin Norjaan ja Lofooteille. Ja yövyttiin tietenkin teltassa. Takapenkkiläisille oli varattu mukaan puuhakirjoja, kyniä, uudet Legot ja kirjoja sekä kaikenlaista naposteltavaa. Ja matkalta ostettiin parit tuliaiset, joiden kanssa riitti puuhaa. Loppumatkasta peruin voimassa olevat pelikiellot, joten tabletin peleillä aika kului myös sujuvasti.

Sää oli matkan ajan hyvä. Välillä aurinko paistoi, välillä oli pilvistä. Vain Muoniossa yöpyessä oli kylmä. Onneksi oli tarpeeksi vaatteita mukana eikä tarvinnut palella. Koska yövyttiin melkein kaikki yöt napapiirin pohjoispuolella, olivat yöt valoisia. Tuntui hassulta, kun aurinko paistoi yöllä. Sadetta saatiin viiimeisenä päivänä automatkan aikana kotimaakunnassa.

Pari ensimmäistä päivää meni ajellessa kohti Lappia. Tasaista peltomaisemaa, metsää, soita ja asuntoautoja. Tulihan se Lappikin sieltä jostain vastaan lopulta. Ja ne porot, joista oltiin puhuttu jo viikkoja ennen matkaa. Ensimmäisten porojen kohdalla en tiennyt kuka huusi kovimmalla äänellä innostuksesta: minä vai Toivo vai Tyyne. Poroihin törmättiin kymmeniä kertoja matkan aikana, onneksi huuto kuului vain ekaan kertaan.





Suomen puolella tehtiin muutama huoltoasemapysähdys sekä ruokakauppapysähdys. Otettiin valokuva napapiirillä ja yövyttiin Muoniossa. Lapset uivat Muonionjoessa. Vesi oli jääkylmää. Ostettiin Toivolle Kolarista kuksa ja käytiin katsomassa Palon porofarmin poroja. Samalla ostettiin poroisännältä kahvit ja munkit. Kilpisjärvellä vaihdettiin rahaa ja tehtiin viimeiset edulliset ruokakauppaostokset. Kiivettiin Saanalle ja todettiin, että kaikilla muilla kiipeilijöillä oli ulkoiluvaatteet ja vaelluskengät tai vähintäänkin lenkkarit. Me mentiin tennareilla ja minulla oli tietenkin mekko. En sentään varvastossuilla lähtenyt matkaan. Toivo taisi kiivetä kaksi kertaa sinne, koska meni niin monta kertaa portaat edestakaisin. Syötiin Saanalla eväät ja jatkettiin matkaa rajan yli Norjaan.





Norjan puolella ajeltiin Setermoeniin yöksi. Kävimme Bardussa eläinpuisto Polar Parkissa. Eläimiä nähtiin niin vähän, että ne on helppo luetella. Kolme sutta nukkui kallion päällä, yksi ilves päivysti aitauksen reunalla ja joku myskihärkä mätti ruokaa. Opastetuille eläinkierroksille, jossa varmasti näki eläimet, pääsi lisämaksua vastaan. Jo pelkät sisäänpääsymaksut olivat sen verran suolaiset, että tyydyttiin noihin elukoihin. Ja leikkipaikkaan. Ja siihen aitaukseen, jonne pääsi silittelemään lampaita ja lehmiä ja sen sellaisia. Se taisi olla paikan paras osa. Tuliaisiksi eläintarhasta tuotiin Tyynen kengänpohjissa lampaankakkaa.

Eläinpuiston jälkeen tehtiin vielä muutama jaloittelu- ja poronlihasämpyläpsyähdys ennen varsinaista kohdetta eli Lofootteja.









Lofootit oli juuri niin ihana paikka, kuin olin kuvitellutkin. Siellä on yleensä sumuista ja heinäkuussa sateisia päiviä on 20, mutta meille sattui kaksi aurinkoista päivää ja yksi vähän harmaampi siihen väliin. Eikä satanut pisaraakaan.

Yövyttiin Lofoottien pääkaupungissa Svolvaerissa. Ei mikään iso paikka, mutta olihan siellä paljon kalastusaluksia ja muitakin laivoja ihasteltavana. Kalan haju ei vaan ihan kaikkia meinannut miellyttää. Kierreltiin ja katseltiin kaupunkia sekä käytiin syömässä. Enemmän kuitenkin ihastutti autolla ajaessa huikeat maisemat. Pysähdyttiin lukuisia kertoja katselemaan ja patsastelemaan. Lumisia vaaroja ja kallioita, turkoosia merta ja ihan sitä kaikkea yhdessä.

Leirintäalue oli tietenkin kallis, eikä siellä ollut leikkialuetta. Onneksi löytyi sentään pieni järvi, että lapset pääsivät uimaan.


 





Pääkaupunkia mielenkiintoisempi paikka oli Henningsvaerin kalastajakylä. Siellä vietettiinkin pitkä päivä. Ei mikään iso paikka, mutta tosi viehättävä. Tehtiin tuliaisostokset ja kahviteltiin ihanassa kahvilassa Henningsvaer Lysstoperi & Café, jonka yhteydessä oli pieni kynttiläverstas. Tuliaisiksi tarttui mukaan kynttilöitä. Kierreltiin kylillä ja katseltiin paikkoja, syötiin pannukakut kivan värisen asuntovaunun kahvilassa. Ostin huivin ja lapset valitsivat itselleen lelukaupasta tuliaisiksi Legot.




 


Kotiin päin matkattiin Ruotsin kautta. Yövyttiin Gällivaressa, kotikielellä Jällivaarassa. Poikettiin Kalixissa tuhlaamassa loput Ruotsin kruunut. Löydettiin sieltäkin viehättävä kahvila nimeltä Myggan, jossa syötiin jättimäiset annokset ja maksettiin vain murto-osa Norjan hinnoista. Käytiin lelukapassa ja minä tein vähän tuliaisostoksia. Ruotsissa olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta aikataulu ei antanut sille tällä kertaa periksi.



Loppumatka olikin pelkkää kotimatkaa. Yöpyminen Kalajoella, ruokailupysähdys Saarijärvellä. Kotiin ehdittiin paljon ennen sovittua aikaa, joten olisi siellä Ruotsissa voinut vielä yhden päivän viettää.



Matka oli oikein onnistunut ja mukava. Erityismaininnan saa heinäkuussa nähty lumi, Kalajoen matala uimaranta, Muonion leirintäalueen trampoliini, porot, turkoosi meri, Saana, Henningsvaerin kylä ja ystävälliset ihmiset, Lofoottien upeat maisemat, lampaat ja porosämpylä sekä Saarijärven antiikkiliikkeen ystävällinen kaupanmies. Ja kiitos Elastiselle matkamusiikista ja laulattamisesta.

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin
elän täysillä hetkessä matkalla nauttien retkestä.
Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin
aamulla nostan kytkintä ja poistun nauraen rytmissä.