Pihapiirimessut ja oman pihapiirin tapahtumat

Kävin tänään ystävän ja Tyynen kanssa Lahdessa Pihapiirimessuilla. Tyynen olin lahjonut jälleen kerran eväillä, ettei tulisi 'koska lähdetään kotiin' -narinaa. Eväitä taisi olla liian vähän, koska 'minulla on vielä nälkä' kuului muutaman kerran. Tosin sekin saatiin hiljennettyä paikan päältä ostetun pullan avulla. Eli messureissu sujui mainiosti.

Harmikseni kamera jäi kotiin, joten messukuvia ei nyt ole tänne laittaa. Totean vain, että messuilla saisi olla minun mielestäni enemmän taimiosastoja ja vähemmän kalusteita ja koneita. Toki hyvä, että kaikille siellä on jotakin, mutta minua ei puutarhakalusteet, majat ja kodat kiinnosta. Puutarhakoneista puhumattakaan. Toisaalta nämä Lahden messut ovat sopivan kokoiset. Tarpeeksi pienet, ettei mene koko päivää kierrellessä. Ei väsy liikaa, eikä kulu rahaa liikaa, mutta silti siellä on jotakin kiinnostavaa.

Taimiostoksia tein hillitysti. Keudan ammattioppilaitoksen (vai mikä se oikea virallinen nimi on) osastolta ostin pari ihanaa pelargoniaa, jotka toivottavasti saan talvetettua. Viime vuoden ostokset onnistuin palelluttamaan syksyllä, kun en saanut vietyä niitä ajoissa autotalliin talvehtimaan. Nämä kaksi, Dresden Light Pink ja New Port, on tarkoitus pitää elossa vuosikausia.

Lammilaisen Porkkalan kartanon osastolla oli paljon mielenkiintoisia taimia. Ostin vain yhden, jättikarhunputken, joka on ollut ostoslistalla jo vuosia. Lammin taimitarhalle pitää varmaan tehdä kesäretki. Nettisivut lupaavat lapsille leikkialueen ja myynnissä on jäätelöä, joten jos joudun ottamaan pikkuiset mukaan, ovat varmaan ihan tyytyväisiä hekin.

Toisen taimen, keijuängelmän, ostin Perenna Puutarha Pöntisen osastolta. Paikka on tuttu, olen siellä muutaman kerran käynyt. Saa nähdä, ennätänkö tänä kesänä.

Näiden parin hassun taimen lisäksi ostin muutaman pussillisen fudgeja.

Kivat messut. Rahaa kului pienesti, eikä jalat tulleet kipeiksi. 



Omassa pihapiirissä olen tehnyt perinteistä kevätsiivousta. Olen haravoinut nurmikolta isoimmat lehtikerrokset pois ja kerännyt valtavan määrän koivunoksia. Olen pöyhinyt istutusalueet omasta mielestä siistimmän näköisiksi. Pöyhinyt tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että talven liiskaamia lehtiä nostelen hiukan irti maasta. Olen myös leikannut matalaksi ainakin pajuangervot, korallikanukan, pieniä angervoja ja mitähän vielä. Pihan risukasat ovat miestä korkeammat. Enää puuttuu peräkärry, jolla ne saadaan kuskattua pois.

Ensimmäiset kylvöt tehtiin eilen. Lapset ovat joutuneet koko kevään syömään viiliä, että saisin sopivia kylvöpurkkeja. Niihin laitettiin kurpitsaa, kesäkurpitsaa ja malabarinpinaattia. Maissit piti kylvää myös, mutta purkit eivät riittäneet. Vielä vähän aikaa pitää jatkaa viilin syömistä, sitten voi pitää taas vuoden tauon. Ja kuvasta huomaatte myös sen, että ollaan jouduttu syömään myös jäätelöä. Siitä ei tule taukoa, tikkuja tarvitaan muuallakin.

Valittelin aiemmin, etteivät lumikellot nouse tänä vuonna. Monikosta ei ehkä olisi kannattanut puhua, koska ei niitä viime vuonnakaan noussut kuin pari. Ja ne pari nousivat sittenkin tänä vuonna. Lumikellojen lisäksi on jostain meille eksynyt muutama kevätlumipisara. En muista itse niitä istuttaneeni, mutta sekään ei ihme ole, nuo sipulikukat jäävät yleensä muistin varaan ja keväällä en enää muista mitään, mitä olen syksyllä maahan laittanut. Pahoittelen huona kuvaa kevätlumipisarasta, kamera ei millään suostunut tarkentamaan ja oli jo kiire sisälle laittamaan lapsille iltapalaa.