Ompelemisesta ja neulomisesta

Nyt kun käsi on kunnossa, olen pystynyt taas neulomaan ja ompelemaan. Tästä innostuneena kävin viime viikolla kangaskaupassa kankaanhamstrausmatkalla. Vaikka noita omia varastoja on kohtalaisen runsaasti, ei siellä ole mitään just sellaista tai sen väristä, mille olisi tarvetta. Ostin huivikangasta itselle ja Tyynelle - siihen myös nuo pompulanauhat. Sen lisäksi vähän trikoota pipo- ja huivitarpeiksti, raidallista kangasta omaan huppariin, vanua ja tylliä sekä pari mekkokangasta. Kaikki kankaat Eurokankaasta, jossa on myytävänä myös tuollaista kivaa mittanauhalahjanauhaa. Saa nähdä miten pikaisesti tai hitaasti ommeltavat valmistuvat, mutta ainakin oma huppari ja kissoille nukkuma-alusta olisi kyllä saatava valmiiksi mahdollisimman pian. Vaan sitä käsityölehteä, mistä löysin kivan hupparikaavan ei näytä olevan oikein missään enää myynnissä. Harmi kun en ostanut sitä heti, kun näin.





Ommellut olen jo jotakin pikkuista (niitä pipoja ja tyynynpäällisiä) ja neulonutkin vähän. Nyt on kesken lapaset Toivolle. Tyynelle pitäisi tietenkin tehdä myös omat. Sen jälkeen onkin monta juttua, mitä haluan tehdä: huivi itselle, samoin sukat ja pipo. Kesken on vielä kevättakki virkaten ja paksumpi neuletakki. Ja se iänikuinen isoäidinneliöpeitto, johon  ei todellakaan löydy tällä hetkellä minkäänlaista motivaatiota. Pitää viedä varmaan palat autoon matkatyöksi, että edes jokusen palan saisin tehtyä. Näiden lisäksi pitäisi kai neuloa jotain kevätmuistamista Toivon opelle ja kouluavustajille. Kerhotädeille tein viime vuonna sukat, mutta tuskin ennätän kolmet sukat tekemään ennen eskarin loppumista. Pitää keksi jotain pienempää neulottavaa. Ehkä tiskirätit. Ei kai nekään hullummat muistamiset ole.

Eilen kävin pitkästä aikaa neuletapaamisessa Lahdessa Pitsi & Palmikko -lankamyymälässä. Oli kyllä tavattoman mukava nähdä tuttuja neuleystäviä. Yritän taas aktivoitua näiden tapaamisten kanssa. Tiistai-illat ovat olleet vaan hankalia, koska Tyynellä on samana iltana harrastus. Kuten maanantait Korian tapaamisen kannalta, koska Toivo harrastaa silloin. Myös viime viikolla kävin neulomassa oman kylän tapaamisessa, joten aika ahkera olen ollut harrastamaan nyt kun taas pystyn.

Ja pitihän se ostaa pari kerää lankaa, kun kerran sinne lankakauppaan pääsi. Ei kovin värikästä eikä keväistä, vaan tavisharmaata tavisharmaalle tyypille. Regian Hihgland Tweedista olisi tarkoitus tehdä itselle ne sukat ja Sandnesgarnin Linesta kevätpipo. Ja vielä täksi kevääksi eli kova on tavoite :)

Taidenäyttelyssä

Viikonloppuna oli Toivon kuvataidekoulun taidenäyttely, jossa piipahdettiin ihastelemassa taideteoksia. Toivo on kovasti tykännyt koulusta ja lähtee sinne aina innokkaasti. Jatkosta koulussa piti ilmoittaa jo nyt ja päätettiin yhdessä, että ensi vuosi jätetään väliin. Toivo haluaa kovasti päästä pelaamaan sählyä ja minä haluan kovasti laittaa pojan uimakouluun, joten siitä tulee jo kaksi harrastusta. En tiedä olisiko kolmas harrastusilta liikaa pojalle, mutta vanhempien kuljetusvastaavalle se ainakin olisi. Etenkin kun on vielä tuo Tyyne oman harrastusiltansa kanssa. Eli ensi vuosi jää  taidekoulussa väliin ja sitten taas katsotaan mitä kukin haluaa harrastaa.

Taidenäyttely oli kuitenkin kiva ja kaikki esillä olevat teokset hienoja. Oli maalauksia, savitöitä, piirrustuksia, kolmiulotteista ja ties mitä. Koska mies kuljetteli Toivoa kouluun koko talven, näin monen taideteoksen nyt vasta ekaa kertaa, mikä oli kiva. Eniten tykkäsin taiteilijan omakuvasta. Etenkin kuvaan tehty takatukka on liikkis.

Taiteilija itse on näyttelyssä hiukan kuraisissa ja epämääräisissä pihavaatteissa, koska oltiin menossa hakemaan pajunkissoja ja keräämään roskienkierrätyspisteen ympäriltä aarteita. Niitäkin löytyi: puolikas henkari, pullonkorkkeja, tölkkien korkkeja, työtuolin pyörä ja irtopohjavuoan pohja ainakin. Ne pääsivät lasten aarrearkkuun. Ja minä saan omien aarteiden joukkoon näitä teoksia.

Piha huhtikuun alussa

Tänä keväänä ovat lumet sulaneet jopa meidän pihalta ajoissa. Koskaan aikaisemmin ei piha ole ollut melkein lumeton huhtikuun alussa. Yleensä vappunakin on enemmän lunta kuin nyt. Lunta löytyy tällä hetkellä vain talon pohjoispuolelta pikkuisilta alueilta ja jäätä parilta polulta. Talon etupuolella on vähän enemmän, koska siihen ei aurinko vielä tähän aikaan vuodesta paista kuin osan päivästä.

Nurmikkoalueet olen suurimmaksi osaksi jo haravoinut, vadelmat leikannut, pihamökin siivonnut ja pessyt sekä suuret risut ja oksat kerännyt pois istutusalueilta. Lapsityövoimaa olen käyttänyt hyväksi haravoimisessa ja roskien kuskaamisessa. Omia lapsi ja naapurin lapsia. Vielä on tekemistä, mutta en ole varmaan koskaan aloittanut pihan kevätsiivousta näin ajoissa ja se tuntuu oudolta.

Etupihalla on järkyttävä vesilammikko polulla ja äyskäröin siitä vettä useita ämpärillisiä useita kertoja päivässä. Joka kevät samassa kohdassa on ollut pieni lätäkkö, joka imeytyy maahan parissa päivässä. Märkä syksy ja talvi ovat tehneet tehtävänsä, eikä maa enää ime vettä kunnolla. Vaikka lunta oli viime talvena vähän, on piha ollut märempi kuin koskaan.







Ollaan kaivettu katuliidut esille, ostettu uudet saippuakuplat, tehty jo kunnollisia pyörälenkkejä ja eilen korkattiin grillauskausi. Pihamökin olen siivonnut ja pessyt, vielä sinne pitäisi viedä muutama tuoli, peittoja ja tyynyjä. Pyykkejäkään ei ole muutamaan viikkoon tarvinnut laittaa kuivausrumpuun. Ensimmäinen erä ruukkunarsisseja alkaa olla kohta ohikukkineita ja tilalle olen hankkinut jo orvokkeja. Esko-kissa kulkee useita kertoja päivässä sisälle ja ulos ja Almakin on aloittanut jo ulkoilut. Aikamoinen on tänä vuonna tämä huhtikuun alku.

Hattuset

Viime vuoden marraskuu oli ja meni. Perhe Hattusten hatuista oli silloin valmiina yksi. Viimeinen valmistui tammikuussa ja kesti siitäkin melko pitkä aika, että saatiin koko perhe kuviin. Anteeksipyyntönä tästä pahasta myöhästymisestä johtuen, tulee esittelyyn kahdet Hattusten hatut.

Vuoden 2010 hatuista ei ole jäljellä enää ensimmäistäkään. Yksi on hävinnyt, kaksi viety kierrätykseen ja yksi kutistunut. 2011 valmistui useampi hattu. Yksi annettiin lahjaksi, yksi on kierrätyksessä, kolme edelleen käytössä ja yksi hävinnyt. 2012 oli vuosista parhain. Neljä hattua on edelleen käytössä, yksi viety kierrätykseen. Eli jos haluaa pitää hattusten määrän vakiona, on ihan hyvä, että tänä vuonna tuli tuplahatut. Näissäkin hatuissa on vaara joutua kutistetuksi pesussa ja uskon miehen myös tänä vuonna hukkaavan ainakin yhden pipon.



Rouva Hattunen

Lanka: Ruskovillan käsityölanka 135 tex, silkkiä ja villaa. Kulutus 80 g puikoilla 3,5.
Ohje: Wurm vähän muokattuna.



Herra Hattunen

Lanka: Marks & Kattens Natura, akryyli, alpakka, villa ja viskoosi. Kulutus 150 g puikoilla 3,5.
Ohje: Sama Wurm muokattuna.

Olisiko joku uskonut, että teen kaksi hattua samalla ohjeella?



Poika Hattunen

Lanka: Sama kuin Herra Hattusen hatussa. Kulutus 80 g ja samaa kokoa puikko.
Ohje: Joku mallineule jostain käsityölehdestä, ei voi enää muistaa kun siitä on jo puoli vuotta.

Langankulutus taisi olla kuitenkin suurempi, sillä tupsu piti tehdä pariin kertaan koska Esko riepotti sen ekan. Pipoon syksyllä laitettu merkki on kadonnut jonnekin koulun pihalle tai taksiin tai jonnekin sinne välille. Kuvassa myös trikoosta ommeltu tuubikauluri, joka valmistui tässä vähän aikaa sitten.



 

Tyttö Hattunen

Lanka: Freedom Spirit, villaa. Kulutus 50 g kolmepuolikkaan puikolla.
Ohje: Wurm pienen i-cord -rusetin kera.

Eli tein sitten kuitenkin kolme hattua samalla ohjeella, mutta niinhän tapahtui myös vuonna 2012. Eli kyllä minussa asuu näköjään pieni sarjatyöntekijä jossakin hyvin hyvin piilossa. Tyttö hattuselle on ommeltu myös kypärämyssy pöllötrikoosta omalla kaavalla.



Koko Hattusten perhe poseeraamassa.

Ja sitten ne toiset hattuset.

 

Rouva Hattusen kevätpipo. Päällinen olisikosenyt Kärkkäiseltä ostetusta trikoosta, sisus Eurokankaan vuosikertavelouria. Norsupipo ja norsuhuppari. Kävinkin eilen ostamassa raidallista trikoota pihahupparia varten, ettei ihan pelkissä norsuissa tarvisi haravoida.



Herra Hattunen ei kovin paljon innostunut kevätpiponsa kankaiden historiasta. Päällinen Marimekon trikoota, samaa, josta on rouvalle ommeltu yöpaita. Vuori velouria, sitä samaa, josta ompelin joskus lapsille vaippoja. Eli herran päässä liehuu muistutuksena rouvan yöpaitaa sekä vaippaa. En ihmettelisi yhtään, jos juuri tämä hattu 'häviää' jonnekin.



Poika Hattusen pipon päällystrikoo on tilattu jostain, en muista enää mistä. Sisus on jälleen kerran Marimekon pallotrikoota, sitä samaa, mitä taitaa olla lasten kaikissa aiemmissakin trikoohatuissa.



Tyttö Hattusen kevätpipossa on sisuksena tietenkin Marimekon pallotrikoo, päällisenä Sampsukan oravamerinoa. Sitä tuli ostettua ehkä kolme vuotta sitten mekkokankaaksi, mutta koska valmistuminen kesti ja niitä mekkoja on nyt ihan liikaa, tuli hyvä ja erittäin mieleinen pipo.

Tässä olivat tällä kertaa nämä Hattusen perheen hattuset. Viime vuoden marraskuun hatut. Palaan jälleen Hattusen perheen kuulumisiin ensi marraskuussa.

Leikkimökin kevät

Leikkimökki ja tavarat on nyt siivottu ja pesty ja järjestetty. Suurin osa astioista ja muista tarvikkeista oli sisäleikeissä talven, joten ne tarvitsi vain siirtää mökkiin. Mutta kaikki mökissä talven majailleet astiat pesin. Kuten myös kaikki siellä olevat kalusteet sekä seinät, lattian ja katon. Mökissä olevat pyyhkeet ovat parhaillaan pesukoneessa, mutta muuten kaikki on paikoillaan. Tai ainakin oli. Eilen lapset valtasivat mökin naapurin lasten kanssa, joten kaikki ei ehkä ole enää niin tip top, kuin kuvissa. Kun Tyyne käy yksin mökissä leikkimässä, löytyvät tavarat leikin jälkeen jälleen omilta paikoiltaan. Mutta kun siellä käy lapsilauma, on suurin osa tavaroista yleensä hujan hajan lattialla. Toki kyllä siivoavat ne jonnekin kun sitä pyydän, mutta aina ei jaksa siitä sanoa. Pitäisi varmaan laajentaa viikkorahan saamisen yhdeksi ehdoksi myös leikkimökin lelujen siivoamisen paikoilleen. Kuten myös pihalelujen yleensä. Katso vaikka ylintä kuvaa.

Meillä on muutama leikkimökinkäyttösääntö, jota lapset ovat hyvin noudattaneet. Myös kaikki muutkin lapset kuin vain omat. Kengät jalassa tai kuraiset hanskat kädessä ei mökkiin mennä, vaan ne on jätettävä kuistille. Leikkimökkiin ei saa viedä vettä, hiekkaa, multaa tai vastaavaa. Marjoja kyllä, samoin käpyjä ja keppejä ja muuta sellaista. Nämä säännöt ovat lähinnä minun elämän helpottamista varten eli ei tarvitse olla siivoamassa vähän väliä tai jättää viemättä mökkiin puisia astioita, jotka eivät ehkä kestä mutavellikylpyä niin hyvin kuin muoviset. Ja olen kyllä huomannut, että lapsetkin viihtyvät paremmin siellä kun on siistiä. Sitten on erikseen se puuhun rakennettu maja, joka on täysin sääntövapaa. Ja se onkin täynnä hiekkaa :)

Leikkimökissä on vähän jotain uutta, mitä siellä ei ollut vielä viime kesänä. Astioita, ruokatarvikkeita ja muuta pikkusälää, yksi kaluste ja himmeli. Ostin kuistille narsissin, joka unohtui viime yöksi ulos pakkaseen. Ei se nuupallaan näytä olevan, joten taisi selvitä tällä kertaa.







Purkkeja saatiin lisää ystävältä. 





Kulmakaapin ovi on vääntynyt niin, ettei se pysy enää kiinni. Edes mies ei pystynyt sille tekemään mitään. Heti kun kirpparilla tulee vastaan sopiva/sopivan hintainen lipasto tai yöpöytä ostan sen ja vaihdan tilalle. Ja tuo pääsee jäteasemalle.











Kassakone ja tehosekoitin tuli joulupukilta ja vatkain löytyi kirpparilta.





Korivaunu on leikkimökin uusi tulokas. Lisää säilytystilaa tarvittiin ja korivaunu oli siihen juuri sopiva. Se ostettiin talvella Ikeasta Toivon huoneeseen, mutta sain luvan lainata sitä kesän ajaksi tänne.

Arvonnan voittajat

Liput Kevätmessuille on arvottu tänä aamuna perinteisellä nimi lapulle, laput kuppiin -systeemillä. Pääsin harjoittelemaan käsinkirjoittamista ja täytyy myöntää, että fontti ei ehkä ole lähellekään sitä mitä se on ollut. Mutta harjoitellaan kirjoittamista, kyllä se teksti vielä tuosta paranee. Voittolapuissa luki epäselvällä käsialalla Elsa-Aalia ja Varma vieras. Saatte ihan pian täältä päin postia. Kiitos arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille!

Terveen paperit

Viikolla urakoin perinteisen lastenvaaterumban. Eli katsastin joka ikisen vaatteen ja kengän, pistin liian pienet kirpputorilaatikkoon ja sopivat yritin saada mahtumaan jonnekin. Totesin, että vaatetilanne on jopa liian hyvä. Sopivan kokoisistakin voisi osan laittaa pois, jos raaskisi. Etenkään mekkoja tai teepaitoja ei tarvitse yhtään, ei  myöskään sukkia tai sukkahousuja tai saappaita. Eikä alushousuja, ulkoiluvaatteita tai farkkuja. Eli vaatteita on enemmän kuin riittävästi. Tyynen kesäkenkärivistö näytti ihan pojankenkäriviltä lukuun ottamatta yksiä reinoja ja toisia Crockseja. Näytti ehkä juuri siksi, kun ne ovat pojan vanhoja kenkiä. Kenkiä sovitellessa huomasin, että ne poikakengät on ne kaikkein rakkaimmat. Toivon vanhat.



Perjantai oli viikon odotetuin ja oikeastaan koko talven odotetuin päivä. Piti kyllä kirjoittaa siitä jo perjantaina, mutta ei vaan pystynyt. Kun viettää seitsemän viikkoa netissä tekemättä juuri mitään muuta ja tulee vihdoin se päivä kun voi tehdä sitä muuta, niin läppärin avaaminen ei kiinnosta niin yhtään. Reilu seitsemän viikkoa sitten käväisin tekonivelleikkauksessa ja perjantaina oli se päivä kun ortopedi totesi, että lastat saa ottaa pois. Eli sain terveen paperit. Peukku on luutunut hyvin ja keskari ja nimetön taipuvat sen verran, että pärjään. Kovin ne on vielä jäykät ja tekevät mitä haluavat ja koko käsi on arka, mutta kyllä kädellä voi jo kaikenlaista tehdä. Yli viiden kilon painoista ei sormilla saa nostaa ja ylitaivutusta pitää välttää. Ne on ainoat rajoitukset. En ehkä olisi enää näillä sormilla luokan nopein konekirjoittaja, mutta kyllä kymmensormijärkkä sentään jotenkin toimii.

Lapset olivat kumpikin perjantaina hoidossa ja sain tovin aikaa keskussairaalakäynnin jälkeen kiertää kirpparia. Vähän olisi ollut pidempi tovi, jos olisin mennyt oikeaan bussiin, mutta tulipahan tehtyä samalla pitkähkö kävlylenkki. Kirpparilta löytyi lapsille parit ulkovaatteet (ensi syksyksi vähän isompaa kokoa) ja Tyynelle mekko (vaikka olin luvannut itselleni, että mekkoja en osta kun niitä on ihan liikaa). Itselle ostin vanhan matkalaukun, rekisterikilpiä ja kukkaruukuksi sopivan emaliastian.

Eilisen ekan lastattoman päivän käytin järkevästi siivoamiseen. Imuroin, pesin vessan, vaihdoin petivaatteita ja tein kaikkea sellaista kivaa. Parasta oli kuitenkin tehdä leikkimökin kevätsiivousta aurinkoisessa säässä. Tai parasta oli pitää kahvikuppia oikeassa kädessä. Vai oliko parasta kuitenkin se kun pääsin pitkästä aikaa viemään lapset pesulle. Vai se tunne kun pääsin vapauttamaan miehen kolmen lapsen yksinhuoltajan tehtävästä. Olo on kuitenkin yhä kuin kevätlaitumelle päässeellä vasikalla ja tänään aion taas väsyttää itseni tekemällä koko ajan jotain. Ainakin nyt ensin menen järjestämään sen leikkimökin loppuun.