Retki Lofooteille

Tänä kesänä automatkailtiin Norjaan ja Lofooteille. Ja yövyttiin tietenkin teltassa. Takapenkkiläisille oli varattu mukaan puuhakirjoja, kyniä, uudet Legot ja kirjoja sekä kaikenlaista naposteltavaa. Ja matkalta ostettiin parit tuliaiset, joiden kanssa riitti puuhaa. Loppumatkasta peruin voimassa olevat pelikiellot, joten tabletin peleillä aika kului myös sujuvasti.

Sää oli matkan ajan hyvä. Välillä aurinko paistoi, välillä oli pilvistä. Vain Muoniossa yöpyessä oli kylmä. Onneksi oli tarpeeksi vaatteita mukana eikä tarvinnut palella. Koska yövyttiin melkein kaikki yöt napapiirin pohjoispuolella, olivat yöt valoisia. Tuntui hassulta, kun aurinko paistoi yöllä. Sadetta saatiin viiimeisenä päivänä automatkan aikana kotimaakunnassa.

Pari ensimmäistä päivää meni ajellessa kohti Lappia. Tasaista peltomaisemaa, metsää, soita ja asuntoautoja. Tulihan se Lappikin sieltä jostain vastaan lopulta. Ja ne porot, joista oltiin puhuttu jo viikkoja ennen matkaa. Ensimmäisten porojen kohdalla en tiennyt kuka huusi kovimmalla äänellä innostuksesta: minä vai Toivo vai Tyyne. Poroihin törmättiin kymmeniä kertoja matkan aikana, onneksi huuto kuului vain ekaan kertaan.





Suomen puolella tehtiin muutama huoltoasemapysähdys sekä ruokakauppapysähdys. Otettiin valokuva napapiirillä ja yövyttiin Muoniossa. Lapset uivat Muonionjoessa. Vesi oli jääkylmää. Ostettiin Toivolle Kolarista kuksa ja käytiin katsomassa Palon porofarmin poroja. Samalla ostettiin poroisännältä kahvit ja munkit. Kilpisjärvellä vaihdettiin rahaa ja tehtiin viimeiset edulliset ruokakauppaostokset. Kiivettiin Saanalle ja todettiin, että kaikilla muilla kiipeilijöillä oli ulkoiluvaatteet ja vaelluskengät tai vähintäänkin lenkkarit. Me mentiin tennareilla ja minulla oli tietenkin mekko. En sentään varvastossuilla lähtenyt matkaan. Toivo taisi kiivetä kaksi kertaa sinne, koska meni niin monta kertaa portaat edestakaisin. Syötiin Saanalla eväät ja jatkettiin matkaa rajan yli Norjaan.





Norjan puolella ajeltiin Setermoeniin yöksi. Kävimme Bardussa eläinpuisto Polar Parkissa. Eläimiä nähtiin niin vähän, että ne on helppo luetella. Kolme sutta nukkui kallion päällä, yksi ilves päivysti aitauksen reunalla ja joku myskihärkä mätti ruokaa. Opastetuille eläinkierroksille, jossa varmasti näki eläimet, pääsi lisämaksua vastaan. Jo pelkät sisäänpääsymaksut olivat sen verran suolaiset, että tyydyttiin noihin elukoihin. Ja leikkipaikkaan. Ja siihen aitaukseen, jonne pääsi silittelemään lampaita ja lehmiä ja sen sellaisia. Se taisi olla paikan paras osa. Tuliaisiksi eläintarhasta tuotiin Tyynen kengänpohjissa lampaankakkaa.

Eläinpuiston jälkeen tehtiin vielä muutama jaloittelu- ja poronlihasämpyläpsyähdys ennen varsinaista kohdetta eli Lofootteja.









Lofootit oli juuri niin ihana paikka, kuin olin kuvitellutkin. Siellä on yleensä sumuista ja heinäkuussa sateisia päiviä on 20, mutta meille sattui kaksi aurinkoista päivää ja yksi vähän harmaampi siihen väliin. Eikä satanut pisaraakaan.

Yövyttiin Lofoottien pääkaupungissa Svolvaerissa. Ei mikään iso paikka, mutta olihan siellä paljon kalastusaluksia ja muitakin laivoja ihasteltavana. Kalan haju ei vaan ihan kaikkia meinannut miellyttää. Kierreltiin ja katseltiin kaupunkia sekä käytiin syömässä. Enemmän kuitenkin ihastutti autolla ajaessa huikeat maisemat. Pysähdyttiin lukuisia kertoja katselemaan ja patsastelemaan. Lumisia vaaroja ja kallioita, turkoosia merta ja ihan sitä kaikkea yhdessä.

Leirintäalue oli tietenkin kallis, eikä siellä ollut leikkialuetta. Onneksi löytyi sentään pieni järvi, että lapset pääsivät uimaan.


 





Pääkaupunkia mielenkiintoisempi paikka oli Henningsvaerin kalastajakylä. Siellä vietettiinkin pitkä päivä. Ei mikään iso paikka, mutta tosi viehättävä. Tehtiin tuliaisostokset ja kahviteltiin ihanassa kahvilassa Henningsvaer Lysstoperi & Café, jonka yhteydessä oli pieni kynttiläverstas. Tuliaisiksi tarttui mukaan kynttilöitä. Kierreltiin kylillä ja katseltiin paikkoja, syötiin pannukakut kivan värisen asuntovaunun kahvilassa. Ostin huivin ja lapset valitsivat itselleen lelukaupasta tuliaisiksi Legot.




 


Kotiin päin matkattiin Ruotsin kautta. Yövyttiin Gällivaressa, kotikielellä Jällivaarassa. Poikettiin Kalixissa tuhlaamassa loput Ruotsin kruunut. Löydettiin sieltäkin viehättävä kahvila nimeltä Myggan, jossa syötiin jättimäiset annokset ja maksettiin vain murto-osa Norjan hinnoista. Käytiin lelukapassa ja minä tein vähän tuliaisostoksia. Ruotsissa olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta aikataulu ei antanut sille tällä kertaa periksi.



Loppumatka olikin pelkkää kotimatkaa. Yöpyminen Kalajoella, ruokailupysähdys Saarijärvellä. Kotiin ehdittiin paljon ennen sovittua aikaa, joten olisi siellä Ruotsissa voinut vielä yhden päivän viettää.



Matka oli oikein onnistunut ja mukava. Erityismaininnan saa heinäkuussa nähty lumi, Kalajoen matala uimaranta, Muonion leirintäalueen trampoliini, porot, turkoosi meri, Saana, Henningsvaerin kylä ja ystävälliset ihmiset, Lofoottien upeat maisemat, lampaat ja porosämpylä sekä Saarijärven antiikkiliikkeen ystävällinen kaupanmies. Ja kiitos Elastiselle matkamusiikista ja laulattamisesta.

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin
elän täysillä hetkessä matkalla nauttien retkestä.
Kirjavat vaiheeni kertoa mä voisin
aamulla nostan kytkintä ja poistun nauraen rytmissä.

Puutarha muuttui peikkometsäksi

Kun kesäaikaan on reilun viikon poissa puutarhasta, se on muuttunut ihan hurjasti. Lähinnä siten, että se ei ole enää puutarha vaan melkoinen peikkometsä. Pitää aloittaa raivaamaan polkuja auki. Muuten saa rehottaa.



Aamu-kissa oli viikon ajan villiintyneenä ulkona. Siitä ei nähnyt kissanhoitajat vilaustakaan, mutta ulos laitettu ruoka oli syöty. Ihan vähän lietsoin paniikkimielialaa, kun kuvittelin kissan hävinneen. Naapurin tyttö kyllä sanoi Aamua nähneensä, joten pakko oli vähän rauhoittua. Vasta illalla kissa ilmestyi kaiteelle pyytämään sisään. Tämän päivän Aamu kulki perässä huomita ja silitystä vaatien. Tällä hetkellä tyttö makaa sängyssä aivan voipuneena ja liikahtamatta. Taisi olla aika rankka viikko.

 


Loistojasmike on avannut kukkansa ja niitä on runsaasti. Pienemmässä pensaassa varjossa kukkia on vähemmän, mutta on se silti upea kasvi pihatien portilla yhdessä valamonruusun kanssa.






Kasvimaan vieressä olevat sormustinkukat ja harjaneilikat ovat myöskin täydessä kukassa. Kuten aiemmin arvelinkin, päivänkakkarat alkavat olla tähän kukintaan jo vähän ohi. Seuraavaksi jännätään, ennättävätkö unikot avautua yhdessä muiden kukkijoiden kanssa.



Rehevää ja kaunista on nyt. Päivä meni hurahtaen pihalla oikomassa sateen kaatamia kukkia ja ihan vähän nyppiessä rikkoja. Kävin naapurin tontin puolella kitkemässä koska yritän saada kuriin sieltä liian innokkaasti leviävää jättipalsamia. Kotiloita keräilin myös purkillisen ja loppuajan käytin vain kaiken katselemiseen. Jos sitä vaikka huomenna alkaisi raivaamaan peikkometsää vähän vähemmän peikoksi. Liikaa ei kuitenkaan saa raivata, koska nyt on järjestettävä hyvät olot siilille. Eilen illalla törmättiin pihassa siiliin ja se oli vallan ensimmäinen siili meidän puutarhassa. Laitettiin sille yöksi ruokaa ja olihan se ruoka jonnekin hävinnyt. Toivottavasti siilin suuhun.

Sadepäivän retki

Taas alkaa yksi mukava vilkas viikko olla loppupuolella. Lasten kavereita on riittänyt kyläilemässä, samoin viikkoon mahtui yhdet kaverisynttärit ja serkun perheen vierailu. Ollaan piipahdettu kylässä ja Tyyne oli viikolla ensimmäistä kertaa ikinä yökylässä. Se sujui tietenkin hyvin. Vaikeaa taisi olla vain äidillä. Sekä isoveljellä pienesti ikävä.

Yhtenä sadepäivänä meillä oli auto käytössä ja hyödynnettiin se retkeilemällä lankakauppaan, perennakauppaan ja Lahden satamaan. Kävin ostamassa parit sukkalangat ja pipolankaa. Pihalle löytyi muutama kivikkokasvi ja ruusu.

Samalla ajeltiin Lahden satamaan tavanomaiselle kierrokselle. Ensin katsottiin laivat, sitten pienelle leikkialueelle ja lopuksi Kahvila Karirantaan kahville.

Retkipäivän jälkeen on ollut kaikenlaista tehtävää. Piti aloittaa sukat ja pipo, piti istuttaa kukat ja eilen pihalle ilmestyi vielä pieni murskekasa, josta riittää levitettävää joksikin aikaa.

 
 
 

Serkkusukat

Kanadalaisserkku ilmoitti talvella tulevansa kesälomallaan Suomeen. Edellisen kerran tavattiin melkein kolmekymmentä vuotta sitten. Jännitti ja odotin innokkaasti tapaamista. Serkun edellisestä käynnistä oli tosi mukavat ja lämpimät muistot. Päätin neuloa hänelle kotiinviemisiksi sukat. Aikaa oli runsaasti. Tuli kevät ja saatiin tarkempaa aikataulua matkasta ja meidän kulmilla olosta. Vielä en pitänyt mitään kiirettä sukkien kanssa. Sitten tuli fb-päivitys lentokentältä, että täältä tullaan. Tuli paniikki. Sukkia ei ole vielä edes aloitettu. Halusin tehdä ohuemmasta langasta, mutta ei puhettakaan, että ehtisin sellaisia valmistamaan melko lyhyellä varoitusajalla. Vähän paksummasta kyllä, mutta hyvää lankaa ei tietenkään löytynyt omista varastoista. Oli sunnuntai, kaupatkin kiinni. Jostain kaappien kätköistä kaivoin harmaan Nallen jämät ja kirjavan Nallen jämät. Ei ollenkaan sellaiset värit tai langat, joita olisin halunnut, mutta pakko oli jostain sukat tehdä. Paniikkialoitus ja sain ekan sukan valmiiksi nopeasti. Huomasin, että vielä on reilusti aikaa. Tuli ilta ja nukahdin yhdeksältä kutimet kädessä telkan ääreen yhden kerroksen neulomisen jälkeen. Tuli toinen ilta ja taas nukahdin kesken leikin. Aikaa olisi vielä. Tuli tämä päivä ja puhelu. Tullaan tänään. Sukat valmistuivat kuin valmistuivatkin jo puolitoista tuntia ennen kuin serkku ajoi autollaan pihaan. Ihan ajoissa. Olen tyytyväinen. Serkkukin oli tyytyväinen. Sehän riittää.

Toivottavasti seuraavan kerran tavataan vähän lyhyemmän ajan päästä. Ainakin aion varata paremmat langat sitä varten jo ihan hetikohta.


 

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa

Eilen ehti hyvin puuhailla puutarhassa. Leikkasin kuivia oksia ja kanttasin uutta istutusaluetta ja kärräsin sinne multaa. Tai lähemmin laajensin vanhaa. Sitten tein vähän suunnitelmia kasvimaan ja kasvihuoneen osalta.

Ihan vähän haluaisin, että meillä olisi isompi kasvimaa. Olihan se alkuun isompi. Reilu kymmenen vuotta sitten kasvimaa perustettiin ja usean vuoden se olikin isompi. Mutta sitten innostuin istuttelemaan sinne kaikenlaista muutakin. Ja lopulta jokunen vuosi sitten saapuivat lehtokotilot. Kasvimaa oli pihan kosteimmalla paikalla avo-ojan vieressä eli voitte kuvitella kotiloiden määrää juuri siinä. Kasvimaasta on enää pienet rippeet jäljellä ja loput hyötykasvit kasvatetaan muualla.

Perennojen takana kasvaa mansikkaa, edessä rautapadassa on tänä vuonna sipulia. Hopeasalavan edessä kasvaa kolme isoa raparperia ja niiden edessä on lavakauluksista tehty laatikko, jossa on tänä vuonna herneet. Ja on tuolla jossain seassa saksankirveliä, mäkimeiramia ja pillisipulia. Tälle alueelle ei ole tulossa mitään lisää.





Edellisen kuvan vasemmassa kulmassa olevan kasvihuoneen rungon sisällä kasvaa pari maissia, hernettä ja yksi kitukasvuinen kurpitsa sekä kaksi kitukasvuista tomaattia. Kasvihuoneen rungon sain naapurilta, kun yhtenä talvena siitä tuli lumet läpi ja lasit hajosivat. Ehjiä laseja oli sen verran, että sain seinät kasattua. Nekin antavat lämpöä jonkin verran.



Pikkuriikkinen itse tehty kasvihuone onkin täynnä 'Zilga' viiniköynnöstä. Sen juurella yrittää kasvaa viherminttu ja purkissa chilipaprika. Kasvihuoneen takana rehottaa lehtokotiloiden suosikkikasvi numero yksi: lipstikka. Ja vieressä kasvaa ruohosipulia, ilmasipulia sekä tänä keväänä siemenestä kasvatettua kiinansipulia. Vielä ovat kiinansipulit kovin vauvavaiheessa ja hentosia, mutta sentään elossa. Saa nähdä näkyykö niitä enää ensi kesänä.



Koska kasvihuonetilanne meillä on suorastaan onneton, haaveilen edelleenkin siitä vanhoista ikkunoista tehdystä hiukan suuremmasta lasihuoneesta. Laseja on jo kerättynä kuusi oman talon laajennuksen tieltä puretuista ikkunoista, sekä epämääräinen määrä naapurin ikkunaremontin yhteydessä yli jääneistä pikkuikkunoista. Ne ovat vielä naapurin seinän vieressä odottamassa, että haetaan ne joku päivä. Mutta lisää pitäisi saada. Paikka uudelle kasvihuoneelle on jo katsottuna ja se on laattapolun päässä nurmikolla kasvimaan ja marjapensaiden välissä. Meillä taitaa olla kuitenkin ehkä vielä jotain muuta pientä rakennettavaa ennen kuin kasvihuonetta pääsee kasaamaan. Ja vielä on laseja ja tiiliä haalittava lisää.



Varsinainen kasvimaa tällä hetkellä sijaitsee talon länsipäädyssä paahteessa ja auringossa. Etuna on se, että sorapihalla ei noita kotiloita hurjan paljon liiku. Joitakin olen plantaasillani kerännyt, mutta ei mitenkään huomattavaa määrää.

Tuohon haluaisin vielä yhden (tai kaksi) lavakauluslaatikkoa koska niitä tarvitsee kastella vähemmän kuin purkkeja ja patoja. Mutta koska ollaan myös suunniteltu tuohon samaiseen soratilaan lapsille trampoliinia ei siihen kovin paljon pysty viljelylaatikoita perustamaan. Ehkä kuitenkin joku päivä teen vielä pienen perunamaan takapihalle. Sitten kun on se maakellari, minne ne perunat saa laitettua.

Nyt kasvimaalla kasvaa oikein hyvin härkäpapua, pari tomaattia, lehtikaalit, pinaatti, mausteyrttejä, porkkanaa ja yksi peruna. Toinen kurpita on komea, mutta toinen kituu.



Muutama hyötykasvi kasvaa myös kuistilla ruukussa. Ainakin amppelimansikka alkaa jo pian punertaa ja kasvihuonekurkku sekä lehtikaali on hyvissä voimissa. Niiden lisäksi sisääntuloa koristaa vielä yksi kitukasvuinen tomaatti. Mutta jotain on aina yritettävä.

 

Nyt kukkii kaikenlaista

Ollaan vietetty koko aurinkoinen ja helteinen viikko istumalla ystävillä kahvittelemassa, Launeen perhepuistossa, uimarannalla ja ollaan kahvitettu muutama ystävä kotonakin. Hurjasti ohjelmaa viikon ajan, mutta eipä noilla parin päivän helteillä olisi pihalla mitään jaksanut tehdäkään. Tänään, pilvisenä aamuna kiertelin ottamassa kuvia kukkivista kukista ja toteamassa, että nurmikko pitäisi leikata ja nyt olisi sopiva keli puuhata vähän muutakin.

Taatankurjenmiekan olen tuonut kotipaikalta. Vasta tänä kesänä jaksoin nähdä vaivaa tuon tunnistamiseen, vaikka se on kasvanut omassa pihassa jo yli kymmenen vuotta.



Hennon vaaleanlila kurjenmiekka on puolet suurempi kuin taatankurjenmiekka. Tämän sain ystävältä ja olen istuttanut sen vähän piiloon. Pitää kai siirtää parempaan paikkaan sen verran kaunis se on.



Tämän kasvin otin keväällä taimivaihtopisteeltä ja luulin sitä mirrinmintuksi. Mutta nyt kun se kukkii, näyttäisi olevankin jokin tädyke. Loistotädykettä veikkasin ensin, mutta siinä ainakin Googlen mukaan on nuo kukan keskellä olevat puikulat erilaiset.



Hansaruusu kukkii. Voi kun tämän tuoksun voisi purkittaa. Tämä pensas oli ainoa, joka oli pihallamme, kun muutimme tänne. Tai no oli täällä pari keltaista risukasahanhikkia, valkoinen hansaruusu ja juhannusruusu, mutta ne on hävitetty. Tosin juhannusruusun pitkin hampain.



Paratiisililjan kukinta alkaa vedellä viimeisiä. Luulin, että olen istuttanut huonoon paikkaan, mutta ei kai kuitenkaan kun on tehnyt melkoisen paljon siementaimia.



Keltapäivänlilja on äidin puutarhasta tuotu ihanuus. Tämänkin tuoksun haluaisin purkittaa.



Köynnöshortensia innostui tänä vuonna kukkimaan. Ei mitenkään runsaasti, mutta kukkia on kyllä ihan riittävästi.



Viime kesänä siirsin yhtä lukku ottamatta kaikki pionit. Ne kasvoivat aivan liian varjossa ja ympärillä olevat akileijat, ukonkellot, tähtiputket, kurjenpolvet ja preeria-angervo kasvoivat jo päälle. Osa pioneista meni muutossa sekaisin, enkä nyt oikein tiedä minkä istutin minnekin. Pari niistä ei suuttunut muutosa, vaan kukkii jo tänä kesänä eli ihan kohta saan tietää mikä pioni tämäkin on.



Joku laukka kasvaa kurjenpolvien seassa. Ei taas tullut kirjoitettua muisiin, mitä tulikaan istutettua.



Tämän ystävältä saadun laukan nimi on tiedossa, jos sen oikein kirjoitin. Eli on siperianlaukka.



Leikkimökin edustalle istutettu hietaneilikka kukkii kauniisti. Myös siihen istutettu loistokärhö on kasvanut sen verran paljon, että voisin odottaa kukkia tänä kesänä.



Aamulla kuvatessa yllätyin kun kuulin meteliä pergolassa olevasta linnunpöntöstä. Sieltä tulla tupsahti ulos talitiainen eli pöntössä on pikkuisia. Kaikki muut pöntöt ovat tyhjentyneet jo hyvän aikaa sitten, mutta täällä onkin vielä toimintaa. Iloinen yllätys, varsinkin kun tuo pönttö ei ole ollut oikein lintujen suosiossa.



Ja onhan tuolla puutarhassa aika paljon muutakin kukassa. Kurjenpolvia on samalla istutusalueella kukassa neljä erilaista, myös jalopähkämö kukkii, tapaninsyreenin kukinta on jo loppupuolella, mutta koivuangervon vasta alkamassa.