Keskeneräisiä käsitöitä

Pitkästä aikaa on viime päivinä ollut kunnolla motivaatiota neulomiselle ja virkkaamiselle. Oikeastaan vähän liikaakin, koska aloitettujen käsitöiden lukumäärä on lisääntyy päivittäin. Mistä seuraa se, että keskeneräisten määrä lisääntyy ja valmista ei tule. Vaan onko sillä nyt niin väliäkään. Tekemisen ilo on kuitenkin se paras juttu. Silloin kun tekee jotakin pakosta, ei se työkään etene.

Niitä ikuisuuksia kesken olleita ufoja on turha kaivella kaappien kätköistä ja ehkä edes luetellakaan. Koska sitä ei tiedä valmistuvatko ne ikinä vai menevätkö purkuun. Mutta näitä vähän tuoreempia kesken olevia kehtaa kyllä vielä esitellä.





Juuri nyt on kolme pikkuneuletta, joita tekisi mieli tehdä kaikkia yhtäaikaa. Parit sukat ja yksi pipo. Ja ihan kohta on puikoille menossa lapaset ja huivi. Tai kaksi huivia. Tuossa yhdessä kuvassa näkyy myös joulukuussa valmistunut sukka, jolle on se parikin valmiina. Sukat löytyivät keskeneräisten neuleiden astiasta kaikkien lankakerien alta. Sieltä löytyi myös yksi ihan täysin valmis pipo. Ja kamala kasa sikin sokin olevia puikkoja ja ohjeita. Täällä on selvästi siivottu.

Sitten se virkkaus, jonka valmiiksi tekemisen otan urakaksi mahdollisimman pian. Reilu vuosi sitten vai onko siitä jo kaksi vuotta virkkasin peiton palat ja aloitin niiden yhdistämisen. Työ jäi pahasti kesken ja ei kyllä olisi kovin iso juttu tehdä tuota peitettä valmiiksi. Jotain kertoo projektin unohtamisesta se, että kuvan Fabel-kerät eivät ole oikeasti harmaita vaan mustia. Pieni pölykerros on laskeutunut tämän keskeneräisen päälle.