perjantai 22. tammikuuta 2016

Muumimukeista. Taas.

Olen nyt jonkin aikaa kuulunut Muumimuki-ryhmään fb:ssä ja sen ansiosta todennut, että mukien keräämisen pitää olla totista puuhaa melkein veren maku suussa. Eli olen tehnyt kaiken aivan väärin.

Minulla keräily on sitä, että ostan kaikki mahdolliset mukit, joita ilmestyy ja harvakseltaan hankin jonkin vanhemman, jota ei vielä ole. Siis jos se on inhimillisissä hinnoissa ja ehjä. Meillä on kaikki mukit arkikäytössä ja juhlakäytössä. Myös ne vanhemmat ja arvokkaammat. Ja näinhän sitä ei pitäisi missään nimessä tehdä. Siis ottaa niitä mukeja käyttöön. Etenkään niitä, joita ei enää valmisteta.

Mukit pitäisi hankkia tarrallisina ja sen jälkeen laittaa esille vitriiniin, mielellään niin, että se tarra näkyy. Jotta kaikki tietävät, että mukia ei ole käytetty ja se on arvokkaampi kuin sellainen muki, josta on hörpitty sumppia. Ja jos todella keräät niitä, kaikkia tarrallisia mukeja pitää olla kaksi. Että jos se toinen vaikka vahingossa hajoaa siellä vitriinissä.

Voi tsiisus.

Ei sillä, kyllä minuakin harmittaisi jos muki hajoaisi, mutta toistaiseksi ovat kaikki säilyneet ehjinä. Ja jos hajoaa, niin sitten hankitaan uusi tilalle. Jos olen omistanut ekan muumimukin jo yli 20 vuotta sitten ja yksi hajoaa kerran vaikka kahdessakymmenessäkahdessa vuodessa, niin eiköhän budjetti sen mukin ostamisen kestä.

Vielä Tyynen synttäreihin asti olin siinä uskossa, että meiltä löytyy kaikki vuoden 2006 jälkeen ilmestyneet mukit, mutta kun laskin mukeja saapuvan juhlavierasmäärän mukaan, totesin, että hui kauhistus - Talviyömuki puuttuu.

Sattui sitten niin somasti, että muumitavaranettikirpputorilla oli just tuo muki myytävänä ja vieläpä lyhyen automatkan päässä ja ehdin kerrankin ekana kommentoimaan, että mulle. Eipä se muki mikään ilmainen ollut eikä edes edullinen, mutta ei minusta vielä törkyhintainenkaan. Ja koska siinä ei ollut sitä tarraa, se oli 'arvoton'. Siis ainakin keräilijän silmissä.

Jos minä olen hämmentynyt mukien keräämisen vakavuudesta, oli tämä keräilijä varmaan enemmän järkyttynyt minun tavastani käytää muumeja. Hän myi Talviyön pois, koska siinä ei ollut sitä tarraa ja oli saanut nyt itselleen saman mukin tarrallisena. Kerroin, että en tarvitse tarraa, koska tietenkin otan tarrat pois sillä mukit tulevat käyttöön. Kyllä siinä myyjän silmät laajenivat. Jatkoin jutustelua ja kerroin, että meillä juodaan näistä talviaiheisista mukeista tietenkin talvisin aamukahvit ja lapsetkin juovat kaakaonsa. Nyt loksahti suu auki. Että siis lapset. Minkä ikäiset. Kuusi ja kahdeksan. Kun näytti siltä, että täti alkaa pyörtymään, päästin pienen valkoisen valheen ja sanoin, että ei ne kuitenkaan näistä vanemmista saa juoda.

Seuraavaksi päädyttiin keskustelemaan kannuista, koska ne ovat se juttu, mitä kunnon muumikeräilijän pitää kerätä myös. Ai jaa. No on mulla pari muumikannua, tuokin Mymmelikannu. Ostin sen melkein heti kun ne tuli kauppoihin. Se on se, jossa on mitta-asteikko ja numerot. Ei siinä tarraa ole, se on mehukannukäytössä. Tässä vaiheessa tajusin, että nyt en kerro enempää meidän muumiastioiden käyttötottumuksista, vaan työnnän Talviyön käsilaukkuun ja lähden.

Sen verran vielä, että en laittanut mukia käsilaukkuun. Täti ehti nappaista mukin kädestäni, kun näki mitä olin sille tekemässä. Vuorasi sen huolellisesti erilaisilla pehmikkeillä, ennen kuin antoi minulle.  Kiitos näkemiin. Ehkä nähdään vielä toistekin muumimukien merkeissä.



Ps. Vielä en ole raaskinut antaa tätä kaakaonjuomiseen. Alkaakohan minustakin pikku hiljaa kehittyä kunnollinen mukinkerääjä.

8 kommenttia:

  1. Olen ihan samanlainen muumimukien käyttäjä Käyttöön ne on suunniteltu ja sillä hyvä, on arkikäytössä talvimukit ja kesämukit, ihan kaikki. Ruotsi siistiksi muki on ainut mikä on vitriinissä, se on menossa lahjaksi. Uusia taas hankin erittäin harvoin, enää vain niitä joista ihan oikeasti pidän. Tuleva esivanhempi-muki on sellainen! Ja tietysti poliisimuki on korvattava uudella, mummin mussukka tiputti vanhan ja siitä irtosi korva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän noista mukeista tosiaan ihan kaikki kivan näköisiä ole. Nyt uudet tulevat on kyllä. Itse en tykkää kuin yhdestä kesämukista, vaikka kaikki mulla on. Muumiryhmässä oli jo kuva ens kesän mukista ja jos se on se, niin siitä tykkään. Toi muumiryhmä on kyllä sellanen, että kun sitä selaa ja lukee, alkaa itelläkin vitriinisuunnitelmat pyörimään päässä. Vielä en ole sentään siihen ryhtynyt.

      Poista
  2. Mukit ovat kivoja, mutta hinnakkaita mukiinsa nähden, kun niitä ei enää valmisteta Suomessa.
    Meillä ei ole - ainakaan vielä - yhtään muumimukia. Lahjoiksi toki olen niitä osteskellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun valmistus siirtyy kokonaan ulkomaille, on ne viimeiset suomimukit varmaan arvossaan. Tähän mennessä olenkin ostaessa etsinyt aina sen Suomessa valmistetun. Tosin noita tavismukeja saa tarjouksesta kympillä - jos vaan malttaa tarjousta odotella eikä heti haalia mukeja :D

      Poista
  3. Minulla ei ole yhtään muumimukia. Yksi oli, mutta sen annoin M:lle lahjaksi, koska hän halusi niitä keräillä. Muutaman ostin M:lle ja J:lle lahjaksi, mutta nyt heillekin kuulemma riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin minäkään noita olisin alkanut hankkimaan, jos en olisi silloin joskus saanut niitä lahjaksi. Ensin ärsytti epämääräinen muutaman mukin satsi, kun mitkään niistä ei oikein sopineet keskenään, kun olivat vähän mitä sattuu. Sitten innostuin ostelemaan ja sillä tiellä valitettavasti vielä olen.

      Poista
  4. Muumimukien keräilijöitä on moneksi. Minulla on äkkinäisen laskun mukaan 26 muumimukia. Kummallekin lapselle annoin mukaan kymmenisen mukia, kun muuttivat kotoa. Yhtään minulla ei ole käsitystä, mikä muki on arvokas, mikä ei. 1990-luvun alusta niitä ostettiin lapsille ihan vain hahmojen takia niin kauan kuin lapset olivat muumi-iässä. Oli mukavaa kun lastenkutsuilla jokainen ipana sai valita mieluisen hahmonsa. Jotenkin niitä sitten vaan kertyi. Kaikki ovat olleet jatkuvassa käytössä, on niitä tainnut rikkoutuakin, mutta ilmeisesti ei mikään "tärkeä" muki. Ja tärkeys meillä on aina liittynyt niihin kuviin. Tärkeä oli haisuli, tärkeä oli Nipsu, tärkeä oli Myy. Kun lasten muutto tuli, kasasin pöydälle kaikki ne mukit, joiden ulkoasusta en itse niin pidä, ja lapset jakoivat keskenään. Olisin voinut enemmänkin laittaa matkaan, mutta opiskelijakämpissä ei liiemmin ole säilytystiloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on todella moneksi. Tuo kuulostaa kyllä oikein hyvältä. Itseä hirvittää se, että välillä annan vallan ajatukselle, että niitä arvokkaampia ei saisi käyttää. Onneksi ne ovat ohimeneviä ajatuksia. Meilläkin käytetään eniten niitä mukeja, joiden kuvat on kivoja ja tärkeitä. Aina noita kuppeja pöytään laittaessa tulee katsottua, että ne sopiva siihen keskenään. Olivat sitten minkä arvoisia tahansa.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa :)