Aamulla puutarhassa

Menin tänä aamuna puutarhaan, tarkoituksena kerätä lapsille vähän välipalamarjoja. En olekaan tällaisena sumuisena aamuna vielä pihalla käynyt ja olipa upean näköisiä hämähäkinseittejä monissa pensaissa, etenkin havupuissa. Innostuin ottamaan kuvia ja marjat ovat edelleen siellä pensaissa.




Erilaiset hortensiat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna etenkin mustilanhortensiassa on tosi runsaasti kukkia. Kauniita, etenkin iltahämärissä.

Ylimpänä kuutamohortensia, keskellä mustilanhortensia ja alimpana syyshortensia 'Pinky winky'. Tuossa syyshortensiassa on aiempina vuosina ollut vain muutama kukka, tänä vuonna päästään jo yli kahteenkymmeneen, joten ero on huikea. Tosin oma suosikki syyshortensia Wim's red tekee tänä vuonna vain yhden kukan eli ei tuo runsaskukkaisuus taida ihan linjassa näissä hortensioissa mennä.





Koska puutarha on tänä kesänä saanut olla miltei kokonaan oman onnensa nojassa, kuvittelin, että minkäänlaista satoakaan ei tule. Väärässä olin. Pari päivää sitten korjattiin tomaattipuskasta yksi tomaatti. Ja näyttäisi siltä, että pari lisää on punastumassa syöntiin. Ei ollut ulkona kasvatettavien tomaattien vuosi. Viime vuonna saatiin useampi litra.

Vihreät lehtikaalit ovat puolestaan komeita ja isoja, samoin kasvihuoneen edustalla kasvavat purjot. Punaiset lehtikaalit ja talon päädyssä olevat purjot ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin olivat istutettaessakin. Kasteleminen ja lannoitus kenties olisi auttanut kasvamaan.

Herukoita tulee runsaasti. Tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla aion keitellä mehut. Kuvassa oleva punaherukka on puuksi kasvatetusta puskasta ja se punastuu viikkoja aiemmin kuin tavispensaat. Ne marjat menevätkin tuoreena syöntiin ja nuo viimeiset haen tänään pois syötäväksi.

Vadelmia on tullut myös jonkin verran. Meillä ei niitä kovin paljon ole, syömämarjoiksi ja pari rasiaa pakkaseen. Keltaisia vattuja tuli viime kesänä noin kymmenen kappaletta. Tänä vuonna saa mainita jo sanan litra. 






Valkoisten hortensioiden lisäksi muu kukinta on hyvin lila-pinkkivoittoista. Haluaisin tähän aikaan jotain keltaista mukaan, mutta mitä se olisi. Sellaista, joka ei kelpaa kotiloille. Dorianvillakko, tykkäävätkö kotilot, kukkiiko edes tähän aikaan? Nauhukset ja kultapallot ovat ehdottomasti pois suljettu vaihtoehto. Kultapallot ne syövät jo alle kaksikymmentäsenttisinä ja niin rumia reikälehtiä ei missään muussa kasvissa ole kuin kotiloiden syömissä nauhuksissa. Vai olisiko joku nauhus, joka ei kotiloille niin maistu. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Jalomesiangervossa on ihana pinkki kukka ja vaaleanvihreät lehdet. Tosi kaunis. Ja kukas se siellä kukan taustalla näkyykään.

Kukka, jonka nimeä mietin edellisessä puutarhapostauksessa, osoittautui keijuängelmäksi. Kaunis ja herkkä kukka.

Ainoa keltainen nyt kukkiva kukka puutarhassa on ripsialpi. On kyllä kaunis lilan jaloangervon kanssa yhdessä. Leviää vaan tuskastuttavan hitaasti.

Soikkopähkämö kukkii myös tähän aikaan vaaleanpunaisten preeria-angervojen kanssa yhdessä.

Punahattujen kanssa ei meinaa oikein olla onnea. Joka vuosi niitä laitan ja aina seuraavana vuonna petyn, kun ei ne maasta nousekaan. Ovatko jotenkin vaikeita vai onko ollut aina väärä paikka? Tämä yksilö on nyt jo kolmatta vuotta paikallaan. Elossa on, mutta kukkia tulee vain kaksi.







Puutarha on kyllä elokuussa kaunis ja runsas. Tänä vuonna hoitamattomuus kyllä valitettavasti näkyy. Vähän joka paikka repsottaa. Toisaalta jotkin repsottamaan jääneet siemenkodatkin ovat kauniita kuten vaikka rohtosuoputken siemenkota. Ja kun rajaa kuvasta pois puolimetriset kotilonsyömät salaatinvarret, on kasvimaan tillikasvusto tosi nätti kukkiessaan.

Ja nyt niitä marjoja keräämään.