Syksy on tulossa ja sen huomaa siitä, että neulominen ja virkkaaminen alkavat pyöriä mielessä entistä enemmän. Kesäisin on niin paljon muuta, ettei käsityöt jaksa innostaa. No, matkaneule kulkee autossa, mutta kun on vähän kilometrejä, kuluu myös vähemmän lankametrejä. Samoin joku virkkaus tai neule on aina rannalla mukana. Sen kanssa kyllä pitää olla tarkka, kun on lapsiakin vahdittavana. Useimmiten enemmänkin kuin kaksi. Helpommin vahtiminen käy silti neuleen kanssa kuin somea tuijottamalla. Iltaisin telkkaa katsellessa olisi eniten aikaa, mutta olen usein niin väsynyt, että nukahdan puikot käsiin. Niinpä en niitä viitsi kovin useasti käsiin edes ottaa.
Mutta syksyllä päässä alkaa suunnitelmat ja kuvitelmat pyöriä. Edellisessä neuletapaamisessa lankakauppa Pitsi & Palmikossa tarttui ostoskoriin ihanaakin ihanampaa Step-lankaa, josta on nyt sukat puikoilla. Tavissukat, joita toki on tylsä tehdä, mutta yhden Helsingin reissun ja James Bond elokuvan aikana ne edistyivät kummasti. Näiden lisäksi on tuo iänikuinen kesäsukkaprojekti. Nyt kyllä isosti muistiin se, että jos teet sukkia ohuesta langasta, älä missään tapauksessa tee tavissukkaa. Se on tylsää ja siksi se ei etene. Nämäkin olivat mukana Tampereen retkellä ja neuletapaamisessa ja miten paljon eteni. No ei paljon mitenkään. Koska haukotus.
Syyskuun puolessa välissä alkaisi taas Taimitarhan yhteisneulontana kirjoneulepolvisukka. Mieli tekisi kovasti osallistua, vaikka seiskaveikasta tai vastaavasta tehty polvisukka on minusta ihan vähän liian paksu. Varsinkin kun kirjoneuleesta tulee vielä lisäpaksuutta. Mietinnässä vielä.
Varmasti osallistuin kuitenkin Kalevala CALiin. Eli virkkaamaan Kalevalapeittoa. 26.8. ilmestyy ohje ensimmäisestä peiton palasta ja ohjeita julkaistaan sen jälkeen kaksi kertaa viikossa. Tiukka aikataulu, mutta onneksi sitä voi tehdä omaan tahtiin.
Mallipalan jo virkkasin. Koska minulla on löysä käsiala, tein jo heti lähtöön tilkun puoli numeroa pienemmällä koukulla. Silti siitä tuli isompi kuin suositus 23 x 23 cm. Mutta ei kai pari senttiä sinne tänne voi haitata.
Kovasti olen miettinyt, että teenkö jämälangoista, ostanko uusia lankoja ja minkälaisia lankoja ja minkä värisiä lankoja. Vastaus löytyi siihen helposti tänään, kun etsin omista varastoista sopivia. 7V lankoja löytyi, mutta ei tarpeeksi. Vaikka just nyt olen iloinen siitä, että olen saanut niitä kulutettua noinkin vähiin ja loput menevät peittoon. Pakko ostaa lisukkeita. Muuta samanvahvuiset langat ovat kaikki kirjavia ja niitä en nyt haluaisi tähän sotkea. Eli muutama kerä on käytävä ostamassa. Näillä jo olevilla pääsen jo alkuun.
Eli peitosta tulee monivärinen, noilla sävyillä suunnilleen mitä omissa varastoissa jo oli. Katsotaan mitä muita värejä kaupasta ostoskoriin mukaan tarttuu.
Näiden lisäksi on vielä haaveissa on neuloa itselle huivi, Tyynelle neuletakki ja vihdoinkin jatkaa vaikka valmiiksi jotain omista kesken olevista neuletakeista. Tyynelle olen myös luvannut virkata ympyräliivin, joten eiköhän syksy noista tekemisistä aika hyvin täyty.
Aivan ihanan värisiä lankoja. Voi kun osaisikin tehdä käsitöitä, mutta niissä asioissa on kyllä peukalo...ja ihan keskellä kämmentä.
VastaaPoistaHarmi. Käsitöiden tekeminen on kivaa ja tulee aina hyvä mieli kun saa jotain valmiiksi. Vaikka ei ihan kaikkea voikaan osata. Minä en osaa tehdä mitään kolmiulotteista. Esim savityöt, kakkukoristeet ja vastaavat näyttävät neljävuotiaan tekeleiltä 😁
PoistaPaljon on tulossa ja toivotan pitkiä automatkoja,joilla kerkiää tehdä...
VastaaPoistaOn kyllä kaikkea kesken. Eipä ole automatkoja nyt tiedossa. Ja noilla 15 kilsan kaupunkimatkoillakin mielummin pelaan kuin neulon 😁
PoistaKauniita lankoja ja ihania suunnitelmia! Hauskaa viikonloppua! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)
VastaaPoistaKiitos kiitos ☺ Pitääpä käydä kurkkaamassa arvontaa. Mukavaa viikonloppua!
Poista