Arkea ja asioita

Taitaa olla ensimmäinen asioita-otsikko tässä uudessa blogissa. Jo oli korkea aikakin. Pitää nyt vihdoin päivittää näitä pieniä tapahtumia, mitä tässä on parin viikon sisällä ollut. Kun vielä jotain muistaa.

Meillä on käynyt ystäviä kylässä - mun ja Toivon - tasaiseen tahtiin. Itse ei olla juuri missään vierailtu. Paitsi katsomassa meidän tulevia kissanpentuja. Olin ihan innoissani, kun ne kaikki pennut nukkuivat takan edustalla lämpimässä kasassa. Esko-kissalla on jo niin kesä ja sillä on leikkipuuskia, joista Alma saa kärsiä. Onneksi tulee kavereita kohta. Alma puolestaan nukkuu päivät pitkät sohvalla tai jossakin muualla. Toki kyllä pari kertaa päivässä sentään ulkoilee, mutta aika lyhyitä ovat ne ulkoiluhetket.







Ollaan tehty pyörällä lenkkejä. Minä olen tosin ollut kävellen mukana, koska Tyyne tarvitsee vielä ylämäissä työntöapua. Paras pyöräilypäivä oli viime tiistai, kun Tyyne pyöräili kerhoon ja takaisin. Siitä tuli jo yhdeksän kilometriä ja sen lisäksi tyttö polki vielä illalla liikuntakerhoon. Tänään on suunnitteilla mennä illalla kahdestaan Toivon kanssa ja kumpikin pyörillä. Eli oman polkupyörän huoltoa olisi vielä tänään luvassa ennen sitä. Toivolle ostetiin eilen uusi isompi pyörä, jolla pääsee jo paljon kovempaa ja siinä on KOLME vaihdetta. Käytettynä ostettiin, mutta on kyllä niin siisti, ettei uskoisi, että on ollut kahdella pojalla jo ennen tätä.



Arkea on vähän sotkenut tauti. Meillä ei juuri olla sairastettu, mutta tänä keväänä on ollut vaikka mitä. Ensin maaliskuun puolessa välissä oli se streptokokki ja antibioottikuurit lapsille sekä miehelle. Maaliskuun lopussa tuli Tyynelle korvatulehdus ja toinen antibioottikuuri heti siihen perään. Sen jälkeen mies sai keuhkoputkentulehduksen ja makasi kuumeessa pari päivää ja söi taas lääkettä. Jonka jälkeen Tyynen korvatulehdus uusiutui, tai sitten se eka ei parantunut. Tänään on viimeinen päivä antibioottia menossa ja toivottavasti loppuu nyt lääkitseminen tähän. Minä olen ollut terve koko ajan. Mihin kyllä Tyyne totesi tästä asiasta keskusteltaessa, että äidillä on kuitenkin aina se reuma. Joo. Se kyllä kiitos riittää jo ihan sellaisenaan.

Yhtenä päivänä, kun Toivo oli kaverillaan, kierreltiin Lahdessa Tyynen kanssa ostamassa kaikenlaista pientä ja tarpeellista. Ja tietysti käytiin kahvilla, koska se on se juttu, kun kaupunkiin menee. Ja totta kai matkustettiin bussissa takapenkillä. Ostin itselle uudet kaupunkisaappaat, koska edelliset olen jo saanut käytetyn näköisiksi pihatöissä. Uudet saappaat ovat nekin nokialaiset, mutta noiden perinteisten Hai-saappaiden sijaan yllätin itseni ja ostin Julia Lundstenin suunnittelemat Lace up bikerit. Tykkään, vaikka ne taitaakin olla valmistettu jossain muualla kuin Suomessa.

Pieniä ompeluja on myös valmistunut. Lapsille virpomisvarusteiksi noidan viitat pellavasta ja polyesteristä. Eipä niissä paljon ommeltavaa ollut, mutta kuminauhoilla tein niihen muotoja kaulukseen ja niskaan. Sen  lisäksi tein jo aiemmin Tyynelle pinkistä tyllistä hameen, joka onkin ollut käytössä vaikka minkälaisen asun kanssa.

Ompelin lapsille myös toiset kevätpipot. Tähtikankaat Eurokankaasta. Tyynen pipon sisäpuoli oli jotain ikivanhaa trikoota omasta kaapista ja Toivon pipon vuori on odotusajan topista.