Pääsiäisen aikaan

Pääsiäinen oli someton, lumeton ja ihanan aurinkoinen. Joka ilta katsoin suorana telkusta Harry Potterin ja aamuisin väsytti. Päivät menivät pihalla tai kissoja paimentaessa. Joka päivä liputin pyykkinarulla kuivuvilla pyykeillä. Syötiin pitsaa ja grilliruokaa, sitruunakakkua ja tipukakkua sekä ihan liikaa suklaamunia.

Kiirastorstai toi taudin takaisin meille. Tällä kertaa oli Toivo kuumeessa ja se on harvinaista se. Toivon kaveri toi meille iltasella eskarissa kasvatetun rairuohopurkin, joka oli oikein tervetullut. Omat rikkaruohoviljelmät (kuten Tyyne niitä kutsuu) eivät olleet kovinkaan edustavia. Harvoja ja lyhyitä ja kummassakin ammottava tyhjä aukko keskellä. Ensi vuodeksi muistiin, että ei enää sitä rairuohoa vaan ohraa, kun siitä tulee aina parempaa.

Taudin lisäksi päivään kuului jännittävä odotus. Odotettiin iltapäivää ja sitä, että päästään hakemaan kotiin uusia kissanpentuja. Eniten sitä odotti milloin ne haetaan  -kysymysten perusteella Tyyne. Iltapäivällä meille sitten kotiutui villi kaksikko: Aamu ja Arvo, Killi ja Kolli. Joita myös yhtä usein kutsutaan nimillä Aune ja Esko. Tunti meni siihen kun kisut tutustuivat paikkoihin ja sitten alkoi leikit. Ei ollut merkkiäkään samanlaisesta arkuudesta kuin edellisellä kaksikolla. Tai lähinnä Eskolla, joka on arka edelleen. Ja kirjoittamattakin on selvä, että Esko ja Alma eivät voineet sietää vilkkaita pikkukissoja eli murinaa ja suhinaa kuului joka nurkasta.









Pitkäperjantaina oli pääsiäispupu käynyt munimassa lapsille lisää suklaamunia. Pupu toi myös sählymailat ja pallot, joita mentiin jo heti aamusta kokeilemaan. Edelleenkin kaikki pallot ovat tallella. Tämän aamun jälkeen päästiin hylkäämään takit ja pipot ja vaihdettiin ne lippiksiin ja teepaitoihin. Lasten serkku kävi päivällä katsomassa kisuja ja pelaamassa sählyä.

Aamu ja Arvo nukkuivat päivän aikana hyvin paljon. Varmaan muuttojännitys nukutti tavallista pikkukissan unta enemmän. Alma ja Esko puolestaan nukkuivat muuttojännitystä pois koko päivän makuuhuoneessa suljetun oven takana, että saivat olla rauhassa. Ainoa merkittävä kissatapahtuma oli se kun Arvo pissasi kissanraksukuppiin.









Lankalauantaiaamuna käytiin ostamassa Toivolle uudet lenkkarit, koska edelliset olivat jääneet aivan liian pieniksi. Kun tultiin kotiin, menin heti lehtipuhaltimen kanssa putsaamaan sora- ja kivialueita, että ehdin vielä kuivattaa päivän pyykit ulkona. Täytyy myöntää, että aika hyvä työväline se on noiden sorapintojen putsaamiseen. Ja sähkökoneena paljon kivempi kuin naapurin polttomoottoripuhallin, jonka meteli on ihan eri luokkaa. Eipä se minua häiritse, mutta on kiva kun omasta ei tule niin kovaa ääntä.

Päivä meni suurimmaksi osaksi pihalla oksia leikatessa ja multaa kärrätessä. Illalla syötiin grilliruokaa, mikä on lapsista ihan parasta. Ja ainoa ruoka, jonka malttaa syödä rauhassa, vaikka kaverit odottavatkin vieressä hiekkalaatikolla.







Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna leivoin pääsiäiskakun päiväkahviseuraksi. Ihanan tipukakun ohje löytyy lehdestä Unelmien Talo & Koti 4/2014. Lehden tai Kinuskikissan sivuilta ei ainakaan vielä ohjetta löytynyt. Omassa meni kuorrutus vähän pipariksi, koska vatkasin taas liian vähän kermavaahtoa. Mutta lapset tykkäsivät kovasti noista tipuista ja ne on kerrankin sellaiset marsipaanikoristeet, jotka minäkin saan jotenkin kyhättyä. Mies tosin pyöritti pallot.

Minä jatkoin päivällä mullan kärräämistä ja oksien leikkaamista, vaikka meinasi vähän kuuma tullakin. Yllättäen pihalla kukkii krookusten lisäksi myös sinivuokot, vaikka kovin varjoisassa paikassa ovatkin. Krookuksia on aivan liian vähän ja taas kerran kirjataan muistiin, että ensi syksynä niitä kanssa muistetaan istuttaa paljon. En kyllä tiedä minne katosivat ne parisataa sipulia, jotka yhtenä syksynä laitoin etupihalle perennapenkkiin. Siinä kukkii niitä ehkä noin kymmenen.

Esko makaili päivän pihamökissä ja Alma jossain puskassa. Aamu ja Arvo kävivät rappusilla ja ihan vähän uskalsivat lähteä pidemmällekin. Ohi ajava auto pelästytti kissat takaisin sisälle, mikä on hyvä. Siis se on hyvä jos autot ovat pelottavia. Eivät ehkä sitten lähde tuolle tielle niin mielellään.

Iltasella lähdin Toivon kanssa pyöräretkelle. Tyyne jäi miehen kanssa korjaamaan autoa. Pyöräretki jäi vähän tyngäksi, koska minulta puhkesi kumi kilometrin ajon jälkeen. Mies haki pyörän autolla ja minä jatkoin Toivon kanssa kävellen. Eipä tullut niin pitkä retki kuin piti. Taitaa mennä pyörästä uusiksi sisä- ja ulkorenkaat, sen verran näyttävät haperolta. Harmittaa, koska nyt olisi kiva pyöräillä Toivon kanssa kun sekin pääsee jo reippaasti eteenpäin. Ehkä saan uudet kumit jo täksi kesäksi.















Toisena pääsiäispäivänä mies lähti Toivon kanssa perinteiselle pääsiäismaanantain retkelle amerikanautonäyttelyyn Helsinkiin. Me tytöt kotona mentiin ulos ja jatkamaan sitä samaa mitä aikaisempinakin päivinä. Eli oksien leikkaamista. Jossakin välissä päivää päättelin lapsille neulotut lapaset. Eivät nyt ihan heti käyttöön pääse, mutta ennakoin jo sitä ja tein niihin vähän kasvuvaraa.

Pääsiäinen päättyi vähän samalla tavalla tylsästi kuin alkoikin. Eli tauti palasi taas. Illalla oli vuorostaan Tyyne kuumeessa. Joko tähän tautiin loppuisi meidän tautiputki?





Ja uudet kissat ovat sitten tosiaan tyttö ja poika. Aamu on tuo vaaleanpunainen tai beige tai mikäsenyton. Vaaleanpunainen vain kuulostaa kamalan kivalta. Arvo on perinteinen harmaa-mustaraidallinen kolli valkoisilla sukilla. Lapset antoivat nimet. Ensin mietittiin, että laitetaanko a-alkuisia nimiä vai e-suora. Luettelin ulkomuistista joitain a- ja e-alkuisia ja sieltä ne nuo nappasivat vaikka olin suunnitellut antavani tarkan luettelon niistä nimistä, mitkä olisi minusta kivoja. Nuo ne nyt on ja ne on oikein hyvät nimet. Omassa suussa meinaa tuosta Arvosta vaan tulla helposti Asko. Ja Aamusta Aune.