Heinäkuussa

Onpa mennyt nopeasti taas aika. Vaikka ollaan vietetty heinäkuuta ihan kotona. Muutamilla ystävillä ollaan kyläilty ja meilläkin on jokunen käynyt kahvilla, mutta aika verkkaiseen tahtiin. Launeen perhepuistossa vietettiin ystävien kanssa yhtä aurinkoista päivää ja saatiin siellä kulumaan aikaa peräti kuusi tuntia. Siinä ne enimmät tapahtumat.

Lahteen tein bussiretken lasten kanssa alennusmyynteihin. Eipä siinä mitään ihmeellistä ole yleensä, mutta heinäkuun alussa Lahden alueen bussiliikennejärjestelyt pistettiin aivan uusiksi. Tuli uudet bussit, uudet reitit ja aikataulut ja miltei kaikki bussit kiertävät nyt tulevan uuden matkakeskuksen kautta. Oltiin kyllä ihan tyytyväisiä tähän uudistukseen. Uusissa busseissa on aivan takana ovi, mikä sopii meille takapenkillä istuville. Myös uusi reitti on parempi ja tuli pari sellaista uutta pysäkkiä, jotka sopivat meille paremmin kuin hyvin. Aikataulutkin ovat samat varttia vaille ja vartin yli, eli eipä siinäkään valittamista ole. Ihan hyvä uudistus.

Alennusmyynneissä ei tällä kertaa kierrelty lainkaan vaatekaupoissa. Ostettiin pari puutarhatyökalua sekä pöytäliina. Lapsille löytyi myös keinu. Itselle olisi tarve ostaa uusi pusero ja mekko, mutta ei lainkaan motivaatiota vaatekauppoihin. Tai ylipäätään mihinkään kauppoihin. Joten tyydyn käyttämään näitä samoja vanhoja vaatteita.




Enimmäkseen aika on kulunut pihalla. Olen muokannut vanhaa roskiskatoksen aluetta ja se alkaa olla kohta valmis ja esittelykelpoinen. Mansikoita syödään suoraan penkistä päivittäin. Kotilot aiheuttavat sen verran kiusaa, että osa marjoista on syöty jo valmiiksi ontoiksi. Metsämansikat ovat toistaiseksi saaneet olla kotiloilta rauhassa. Niitäkin kypsyy reippaaseen tahtiin. Mustikkametsään pitäisi myös ehtiä. Tänään voisin vaikka aloittaa.







Kissatkin alkavat olla kunnossa ja vieläpä kaikki kolme. Se on ilahduttanut kovasti ja se kamala viikko alkaa jo unohtua. Aamu ja Arvo alkoivat syömään pikku hiljaa ja ihan ekana sain ne houkuteltua ruokakupille tonnikalalla. Nopeasti kumpikin söi jo hyvällä ruokahalulla ja usein ja pian jo kaikkea mahdollista. Alkoivat juosta ja painia ja kerjätä ulos. Kummallekin tuli nenään verestävät haavat. Mutta muuten kunto näytti hyvältä. Kunnes Aamulle tuli takapakkia. Yhtenä päivänä kissa ei liikkunut eikä syönyt, mökötti apaattisen näköisenä sängyn alla. Kun yritin nostaa, oli kissa aivan löysä. Pistin sen lattialle ja jalat eivät pitäneet lainkaan, vaan kissa kaatui. Eikä tietenkään pystynyt kävelemään. Kakkasikin maatessaan sängylle. Annoin sille kipulääkettä, koska sellaisen ohjeen sain soitettuani eläinlääkärille. Olin aivan varma, että kissa kuolee. Käskin lapsiakin silitellä sitä nyt kun se vielä on. Seuraavana päivänä Aamu oli aivan normaali, ihan kuin mitään tuollaista ei olisi edes tapahtunut. Kummallista. Mutta kuulemma aivan normaalia kissan flunssassa. Vaikka nyt on mennyt jo useampi päivä ilman minkäänlaisia flunssaoireita, alkoi Arvolla eilen toinen silmä rähmimään. Mikä myös kuuluu flunssaan. Voi mennä jopa kuukausi ennen lopullista kuntoon tulemista. Onneksi kissat kuitenkin jo syövät ja leikkivät, joten pahin taitaa olla kuitenkin takanapäin.

Alma on myös syönyt päivittäin useita kertoja ja käy ulkona reippaasti. Nukkuu tosin vielä paljon, mutta sitähän se teki jo ennenkin - vanha kun jo on. Parantumisen selkein merkki syömisen ohella on pikkukissojen läpsiminen ja niille muriseminen. Almalla taisi olla myös sama flunssa kuin pikkuisilla. Haimatulehdus löytyi siinä sivutuotteena. Nyt on kuitenkin kissat kunnossa ja minä olen siitä iloinen.