Matkalla osa 1.

Kesälomamatkan toteutuminen tälle kesälle oli melkoisen epävarmaa miehen loman vuoksi. Lomaa oli kuitenkin noin kolme viikkoa ja päästiin reissuun. Ihan unelmien matkalle Irlantiin ja Skotlantiin ei tuo aika riittänyt, mutta Lontooseen asti sentään päästiin. Koska loman pituus ja ajankohta selvisi varsin myöhään, varasin meille lauttamatkat vasta vähän yli viikon ennen matkaa. Oltaisiin haluttu mennä lautalla Saksaan, mutta asiallisen hintaiset sekä meille aikataulultaan sopivat matkat oli tietenkin jo myyty loppuun. Ruotsin lautoissa oli sen sijaan valinnanvaraa vaikka kuinka, joten matka aloitettiin sitä kautta. Siljan autolautalla Helsingistä Tukholmaan.

Lauttamatka

Kesäisin on risteilyaluksilla varattuna paljon ohjelmaa ja lisäleikkitiloja lapsille, mutta kesäkuun alussa oli tyytyminen ihan normilastenohjelmaan. Sitäkin oli kyllä sen verran reilusti ja Siljalla myös kiva leikkihuone, että lapset viihtyivät laivalla paremmin kuin hyvin. Tietty kierrettiin kaikki laivan putiikit ja käytiin muumidiskossa.

Matka alkoi helteisessä säässä.





Ajopäivät

Aamulla suunnattiin auton nokka kohti etelää. Kaksi ensimmäistä matkapäivää olivat ajopäiviä ja tarkoitus oli ehtiä ajaa niin pitkälle kuin mahdollista. Evästaukoja ja muitakin taukoja pidettiin sopivin väliajoin matkan varrella. Lapsille oli kerrottu paljosta autossa olosta etukäteen ja varattu takapenkille kaikenlaista puuhaa. Oli ladattu tablettiin pelejä, värityskirjat ja kynät, leluja ja legoja sekä lukemista ja musiikkia. Olin etukäteen ostanut pari uutta värityskirjaa/tarrakirjaa sekä uudet kynät ja pienet legopaketit ja ne oli tarkoitus antaa juuri ekalla taukopaikalla ekana ajopäivänä. Kyllä harmitti ja suuresti kun huomasin, että juuri ne olivat ainoa asia, jotka jäivät kotiin. Tussit ostin sitten matkan varrelta, samoin jotkut onnettomat puuhakirjat. Myöhemmin löytyi loistavat paksut legotarrakirjat kummallekin ja ne olivat kyllä kovin mieleiset ja paljossa käytössä. Tyyne väritti tussilla mekkoon postikortin kokoisen läntin, samoin housuihin ja niistä se tarttui miehen paitaan. Tyyne joutui tussinkäyttökieltoon loppumatkaksi. Mukana oli sentään myös puuvärejä.

Ehdittiin ekana ajopäivänä Tanskaan asti. Ruotsista Tanskaan siirryttiin Juutinrauman siltaa pitkin. Yövyttiin Tangloppenin leirintäalueella Kööpenhaminen vieressä. Sieltä jouduin ostamaan leirintäaluekortin, jollaisen olen aikaisemminkin joutunut Tanskassa yöpyessä hankkimaan. Oli siitä matkan aikana muutaman muunkin kerran hyötyä, joten ei ihan turha ostos. Leirintäalue oli mukava ja sieltä löytyi hyvät perhesuihkut ja vessat. Saatiin itse valita paikka eikä muita telttailijoita ollut. Alueella oli ranta ja Toivo pääsi sinne illalla polskimaan.

Toisena päivänä ajettiin Saksaan yöksi. Sunnuntai on hyvä ajopäivä Saksan moottoriteillä, koska silloin siellä ei ole rekkoja liikenteessä. Muuten niitä on paljon. Yksi itsestä riippumaton pysähdys oli matkan varrella kun jonkun auto oli syttynyt tuleen ja liikenne oli pysäytetty. Jouduttiin odottamaan alle puoli tuntia, mikä on vähän. Yövyttiin Saksassa Ibbenbürenissa. Leirintäalue oli keskellä metsää, luonnonsuojelu/patikointialueen kupeessa. Ei erityisemmin pidetty alueesta, vaikka sielläkin sai itse valita paikan. Suihkut oli kamalat, mutta niissä pystyi sentään peseytymään silmät auki. Yöllä satoi rankasti ja ukkosti hurjasti. Lapset nukkuivat kuin tukit. Teltta ei vuotanut, kannatti ostaa kunnollinen. Muita telttailijoita oli jonkin verran - varmaan niitä, jotka kävivät patikoimassa siellä metsässä. Auton kattoboksin yksi kiinnikkeistä oli hajonnut matkalla. Se korjattiin usealla nippusiteellä. Halpa käytetty boksi ei ollutkaan hyvä. Olisi kannattanut ostaa kunnollinen.

Ajopäivinä satoi ja paistoi  vuoron perään. Sillä ei ollut mitään merkitystä, koska oltiin autossa. Yksi ukkoskuuro oli niin raju, että moottoritiellä nopeudet putosivat viiteenkymppiin ja osa autoilijoista oli pysähtyneenä tien vierellä. Onneksi en tässä vaiheessa vielä tiennyt rikkoutuneesta boksista.





Belgia (ja Hollanti)

Matka jatkui Hollannin läpi Belgiaan. Ajamista oli, mutta ei enää niin paljon. Poikettiin Hollannissa johonkin kaupunkiin (nimi unohtui jo). Siellä aukesi kaupat ja kahvilat vasta yhdeltä koska oli maanantai. Me oltiin liikkeellä jo ennen puolta päivää, joten visiitti jäi lyhyeksi kävelyksi keskustassa. Oltiin parkkeerattu auto paikalliselle punaisten lyhtyjen kadulle. Pienet lasikopit olivat aamupäivällä tyhjiä, yhdessä oli täti meikkaamassa.

Koska Hollannissa ei ollut minkäänlaista säpinää, poikettiin Belgian puolella Bryggeen. Kaunis ja viehättävä kaupunki. Kierreltiin vähän keskustassa ja käytiin ostamassa kuuluisia belgialaisia suklaakonvehteja pienestä suklaapuodista. Syötiin niitä sitten epähienosti pussista kadulla. Oli hellettä, ei ne olisi säilyneet hyvinä.

Leiriydyttiin Belgiassa paikkaan nimeltä Kompas Camping Nieuwpoort. Autoa ei saanut viedä teltta-alueelle, vaan se jätettiin hurjan kauas koko alueesta. Saatiin sentään kuljettaa tavarat sillä leiripaikalle. Ei menty sille alueelle, mikä meille osoitettiin, vaan vähän sivumpaan. Muita telttoja oli kaksi. Oltiin paikalla seitsemän jälkeen ja respa oli jo mennyt kiinni. Ovessa oli kuitenkin puhelinnumero minne sai soittaa. No, respassa istuva setähän siihen numeroon vastasi ja tuli avaamaan meille oven. Pelkkä ovella huitominen ei riittänyt. Alue oli tosi siisti ja iso ja täpösentäynnä niitä asuntovaunuja, jotka ovat siellä aina. Suihkut olivat siistit, mutta vähän kaukana. Alueella oli hyvät leikkikentät ja eläinaitauksissa kukkoja, kaneja, vuohia ja bambeja. Tykättiin, vaikka auto pitkin jättää sinne portin taakse.









Ranska ja Englanti

Dunkerque Ranskan puolella oli meidän seuraava pysähdyspaikka. Kierreltiin kaupungilla, käytiin Saint Eloi kellotornissa ja syötiin tosi herkulliset täytetyt patongit ja niin isot suklaapiparit, että Tyyne ei jaksanut omaansa syödä.

Iltapäivällä siirryttiin Ranskan puolelta Englantiin autolautalla. Doverista ajeltiin kohti Lontoota. Vasemmanpuoleinen liikenne ei ollut maantiellä tai moottoritiellä yhtään hankalaa. Piti vain muistaa ajaa vasemmanpuoleisella kaistalla jos itse mateli ja ohitella niitä vielä enemmän matelevia oikealta. Paitsiettä niitä kaistoja oli ainakin Lontoon ympäri menevällä kehätiellä ihan muutama enemmän kuin kaksi. Kiertoliittymissä piti olla tarkkana ja muistaa katsoa oikealle ennen kuin sinne meni itse sekaan. Ja niitä kiertoliittymiä oli ihan hurjan paljon ja joka paikassa. Aina mottoritieltä kauppojen parkkipaikkoihin.

Meillä ei ole autossa navigaattoria eikä tällä kertaa ollut mukana edes kunnon karttoja. Kunnollinen kartta hankittiin vain Lontoon alueelta, sellainen missä näkyi se kehätie ja kaikki liittymät ja muutkin tärkeät jutut. Silti se oli ainoa paikka missä eksyttiin. Iltapäiväruuhkassa Lontoon esikaupunkialueella eksyneenä ei ollut ihan hurjan hauskaa, varsinkin kun lapset saivat sen iltapäivä-väsymys-kakkajuttu-hihitys -kohtauksen ja meteli takapenkillä oli sen mukainen. Selvittiin sieltä kuitenkin pois ja löydettiin leirintäalue - tosin eri kuin oli alun perin tarkoitus, mutta se ei siinä kohtaa enää haitannut. Lerintäalue oli Lee Valley Camping ja tykättiin siitä tosi paljon. Sai itse valita paikan, vessat ja suihkut oli hyvät ja lähellä sekä parasta oli iso ja hyvä leikkipuisto, joka oli myös melkein teltan vieressä. Täällä oltiin monta yötä.

Löydettiin ennen matkaa Biltemasta taitettava retkipöytä ja jakkarat edullisesti ja ne olikin hurjan näppärät matkalla. Me ollaan aikaisemmin istuttu viltillä ja mukana on ollut vain kokkia varten pikkuinen jakkara. Lapset kuitenkin valloittivat viltin leikeilleen, joten ruokailu sen päällä oli välillä hiukan haastavaa. Viltti on ostettu vuosia sitten kylmänä iltana Naton ylijäämäkaupasta Norjasta. Se on paksu villaviltti ja eristää hyvin maakosteuden ja kylmän, joten se sopii oikein hyvin telttailuvarusteeksi. Uusi matkavarustus tällä kertaa oli myös grilli. Tällaista ollaan kaivattu jo pitkään matkaseuraksi. Matkagrillin valitsin työpaikan joululahjalistalta toissajouluna ja se oli kyllä hurjan kätevä ja lisäsi retkiruokavalikoimaa runsaasti. Saa syödä vähän muutakin kuin pelkkää nuudelia ja olutta. Vaikka meillä on ollut aina tällaisilla matkoilla melko vaatimaton varustelu moniin muihin verrattuna, niin aamukahvia varten meillä on mukana aina muumimukit. Tosin nyt on ne entiset vakiomukit, arvokkaat pienikuvioiset keltaiset, vaihtuneet noihin uusimpiin.







Lontoo

Lontoo valikoitui matkan ensimmäiseksi pääkohteeksi Toivon toiveesta. Poika halusi Lontooseen ja ajaa siellä kaksikerroksisella bussilla sekä metrolla ja käydä linnassa. Kaikki pojan toiveet toteutui.

Leirintäalueelta matka keskustaan tehtiin ensin bussilla ja sitten metrolla. Ja yläkerrassahan me tietty siinä bussissa matkustettiin ja etupenkissä joka kerta. Lapset tykkäsivät. Metroissa oli joka kerta tietenkin ruuhkaista, mutta aina saatiin lapset istumaan. Hyvin siellä annettiin lapsille paikat jos niitä ei ollut. Ja nuo kaksi pientä mahtuivat hyvin yhteen penkkiin.

Kaupungilla kierreltiin ja patsasteltiin busseja, takseja, taloja ja ihmisiä, käytiin syömässä. Satuttiin paikalle juuri kun siellä oli eräänä päivänä taksien mielenosoitus. Eli kadut olivat täynnä paikallaan seisovia takseja ja ruuhkat sen mukaiset. Meidän kulkua se ei haitannut.

Tietysti käytiin pakollisilla ostoksilla, mutta vain parissa paikassa. Lontoossa on kallista, eikä tämä ollut mikään ostosmatka. Lapsia ei viitsi viedä vaatekauppoihin katselemaan kun äiti sovittaa mekkoa. Kun nuo kaksi eivät ole niitä hiljaisia ja paikoillaan seisovia tapauksia. Tosin minäkään en ole yhtään innostunut matkalla vaatekaupoissa kävijä. Kiertelen mielummin kaduilla kuin katselen pukukopin peiliä. Käytiin kuitenkin yhdessä tavaratalossa, ostin sieltä tyynyn. Ja tietenkin viisikerroksisessa lelukauppa Hamleysissa. Sieltä lapset saivat valita omat tuliaiset. Toivo valitsi pikkuautopaketin, jossa oli kaksikerroksinen bussi, Lontoon taksi ja metro. Tyyne otti pehmokissan. Hamleysista löytyi myös paksut legotarrakirjat, jotka olivat lapsille tosi mieleiset. Niitä luettiin ja tarroja liimattiin monta kertaa matkan aikana. Ja edelleen kotonakin.

Koska Lontoossa on paljon museoita, päätettiin käydä myös yhdessä sellaisessa. Vaihtoehtoina oli luonnontieteen museo ja The British Museum. Lapset valitsivat jälkimmäisen, koska siellä on muumioita. Koska museo on iso, ei edes kuviteltu, että kierrettäisiin kaikkea. Keskityttiin muumioihin ja vähän käytiin katsomassa muutakin. Toivo otti innokkaasti kuvia muumioista ja kyseli taas koko ajan ja kamalan vaikeita kysymyksiä. Kuten muutenkin koko matkan ajan. Museoon ei ollut sisäänpääsymaksua, kuten ei muihinkaan suuriin museoihin Lontoossa.

Lontoon Tower oli se linna, jossa tällä matkalla käytiin. Minulle tämä Lontoon matka oli jo neljäs, mutta Towerissa en ollut vielä käynyt. Linna oli jännä ja mielenkiintoinen ja Toivo esitti vähintään yhtä monta kysymystä kuin museossakin. Kruunun jalokivet nähtiin myös, vaikka luulin, että jätän ne väliin väentungoksen vuoksi. Jalokivien katselukierros oli kuitenkin järjestetty sujuvaksi. Ruuhkan välttämiseksi siellä meni liukuhihna, ettei kukaan pystynyt jäädä liian pitkäksi aikaa jöpöttämään niiden eteen. Ei mennyt hermo. Nyt on nekin nähty.

Meillä oli Lontoossa koko ajan hieno sää. Aurinko paistoi ja välillä oli jopa helteisen tuntuista. Ihmisiä Lontoossa on paljon, mutta lapsia näkyi hyvin vähän. Välillä tuntui siltä, että meidän lapset ovat ainoat koko kaupungissa. Ehkä Lontoo ei ole tyypillisin lapsiperheen matkakohde, mutta kyllä minusta siellä kannattaa käydä. Jo pelkästään ajelu kaksikerroksisella bussilla on lapsista kivaa. Jos se nyt on aikuisestakin.