Matkalla osa 2.

Englanti

Jätettiin Lontoo taakse ja lähdettiin ajelemaan Etelä-Englannin maaseudulle. Ekaksi kohteeksi valittiin Stonehenge. Toivo oli kuvataidekoulussa talvella käsitellyt aihetta ja oli tästä retkestä enemmän kuin innoissaan. Joukosta isoja kiviä. Otti mukaan vielä suurennslasinkin, että pääsee tutkimaan niitä tarkemmin. Eipä siihen ihan viereen päässyt, joten tutkimuksen kohteeksi tuli kaikenlaiset ötökät. 

Toinen patsastelupaikka, missä pysähdyttiin oli Salisburyn lähellä vanhat linnanrauniot. Siellä ei montaa tyyppiä meidän lisäksi ollut. Meistä kyllä lähti ääntä niin, että olisi voinut kuvitella enemmänkin porukkaa olevan paikalla. Piipahdettiin myös Salisburyssa katselemassa ja kiertelemässä.

Leirintäalue Salisburyssa oli tämän retken tyhmin, kuten lapset sen sanoivat. Alue oli golfklubin yhteydessä ja täynnä vanhoja englantilaispariskuntia viettämässä kesää asuntovaunulla tai -autolla. Me oltiin tietenkin ainoa lapsiperhe ja ainoa telttaperhe. Ei leikkipaikkaa, eikä rantaa. Meille näytettiin tarkka paikka, mihin teltta pystytetään. Alue oli jopa merkitty spraymaalilla nurmikkoon, eikä rajoja saanut ylittää. Sen lisäksi saatiin ohjevihkonen ja määräys lukea leirintäalueen säännöt. Jaksoin lukea sitä kieltolistaa ehkä pari riviä ja sanoin lapsille vain, että ainakin yritetään olla tällä alueella metelöimättä. Henkilökunta kävikin pari kertaa tarkistamassa, että me pysyttiin ruodussa. Jokunen englantilaistäti ja -setä kävi uteliaina juttelemassa ja yksi halusi väkisin viedä meidän roskatkin. Oikein olivat ystävällisiä. Ainoastaan meidän naapurivaunun setä tuijotteli yrmeänä koska eihän me kuitenkaan kovin hiljaa pystytty olemaan. Jossakin vaiheessa kun silmä vältti, lapset ehtivät lähteä tutkiskelemaan keskenään aluetta. Passitin ne kiltisti takaisin meidän omaan karsinaan ja käskin liimata tarroja. Ymmärrän hyvin, miksi alue oli pienistä tyhmä.

Englantilaispäivä vietettiin helteessä ja yöllä tuli ukkoskuuro. Lapset eivät taaskaan heränneet siihen.

Aamulla lähdettiin ajelemaan kohti Doverin valkoisia kallioita. Pysähdyttiin matkalla vielä hetkeksi patsastelemaan kivirakennelmaa Wilmingtonissa - tällä kertaa nimeltä The Long Man. Eli rinteeseen kivistä rakennettua hahmoa. Kaikenlaisia juttuja ne onkin ennen viitsineet tehdä.

Lautta vei meidät iltapäivällä pois Englannista ja eka yö mantereen puolella yövyttiin lähellä Calaisia tämän retken karmeimmalla leirintäalueella nimeltänsä La Belle Peche. Maatilan yhteydessä oleva alue, jossa ilmoittauduttiin vanhalle mummolle tämän kotona. Paikka oli kuitenkin edullinen ja sähkö vapaassa käytössä. Mehän ei osteta koskaa sähköä, vaan yritetään ladata niitä laitteita (parranajokone ja kameran akku), joihin sähköä tarvitsee aina kun mahdollista suihkun yhteydessä. Oli siellä liukumäki ja keinut sekä lampi, joten lapset kyllä tykkäsivät. Ja lammikossa oli mustia joutsenia. Suihkussa oli pakko käydä silmät auki kun Toivo oli mukana. Vessat oli sentään ihan ok, vaikka joka paikka olikin täynnä hämähäkinseittiä. Ei taitanut mummi jaksaa oikein siivota siellä.





















Hollanti

Ranskan puolelta ajettiin yhtä päätä Hollantiin asti. Oli taas ajopäivä pienin pysähdyksin. Yövyttiin Hollannissa meren rannassa paikassa nimeltä Hoek van Holland. Hyvä leirintäalue, jossa oli leikkipaikka teltan lähellä ja hyvät suihkut. Meidän lisäksi siellä oli yksi teltta. Käytiin merenrannassa kävelyllä. Uimaan ei tarennut mennä. Aallokkokin oli aika voimakas, koska tuuli reippaasti. Aurinko sentään paistoi. Samalla säällä mentiin muutkin hollantipäivät. Toinen leirintäalue, jossa yövyttiin, oli Leekissä. Sekin oli hyvä ja siellä oli hyvä leikkikenttä. Jokainen leiriytyjä oli omassa pensaiden ympäröimässä loosissa, joten ei tiedetty toisista leiriytyjistä mitään.

Ajeltiin Hollannissa pikkuteitä pitkin. Ihailtiin kanavia, tosi kauniita pieniä pihoja ja niiden välissä olevia pikkuisia eläinaitauksia. Joka paikassa oli tuulivoimaloita ja mustavalkoisia lehmiä. Jännä reitti oli ajella pitkin Afsluitdijkia, pitkää merenlahden päälle tehtyä patorakennelmaa pitkin. Tuulinen paikka sekin.

Jos jo Englannissa ja Saksassa oli hyvin esillä parhaillaan menossa olevat jalkapallon MM-kisat, niin Hollannissa ne oli erittäin esillä. Jo leirintäalueella oli monta asuntovaunua, jotka oli koristeltu kaikelaisin mahdollisin kisakoristein. Viirejä, hattuja, kukkia, valosarjoja, nauhoja, ruukkuja ja kaikkea mahdollista oranssia. Ruokakaupoissa oli isot hyllyt myytävänä kisatavaraa sekä syötävää, joka oli puettu kisaväreihin. Mekin osallistuttiin ostamalla Tyynen hattuun väriä tunnustava kukka, kisapiparit kotituliaisiksi, kisapurkkiin pakattuja tomaatteja, kisaleivokset ja kisamakeiset.

Käytiin Hollannin puolella kaupungissa nimeltä Alkmaar. Koska pysähdyspäivä oli maanantai, aukesivat liikkeet jälleen vasta yhdeltä. Käytiin ensin syömässä, koska löydettiin avoinna oleva kahvila. Eikä me senkään jälkeen juuri missän kaupassa käyty. Kunhan kierreltiin ja ihmeteltiin noita kanvia. Viehättävä kaupunki.



























Hampuri

Kun käytiin Saksassa edellisen kerran, jäi Hampurissa käynti pelkäksi pikavisiitiksi. Nyt päätettiin käydä siellä ihan kunnolla. Eipä me tälläkään kertaa viikkoa oltu, mutta Hampurissa olevalla Knaus-leirintäalueella oltiin muutama yö. Moottoritieliittymä, josta meidän piti leirintäalueelle mennä, oli suljettu tietöiden vuoksi, joten jouduttiin ajamaan vähän ylimääräistä lenkkiä. Lopulta alue löytyi vähän liiankin helposti, koska se oli aivan motarin vieressä. Ei ne autojen äänet häirinneet aamuisin tai iltaisin, mutta yöllä oli vaikea nukkua. Lapsien uneen ei tämäkään meteli näyttänyt tekevän mitään vaikutusta. Onneksi. Alue oli melko ok, mutta vessat olivat kaukana teltta-alueesta. Muita telttailijoita oli jokunen. Täällä pestiin pyykkiä, edelliset pyykit pestiin Lontoossa. Ja sama ongelma se näytti olevan täälläkin eli jotkut tyypit eivät hae pyykkejään koneesta, vaan varaavat konetta seisottamalla niissä märkiä pyykkejä.  Saatiin kuitenkin puhtaita vaatteita, eikä niitä enää loppumatkasta tarvinnut pestä.

Leirintäalueelta keskustaan kuljettiin täälläkin ensin bussilla ja loppumatka metrolla. Kun vertaa näitä kulkupelejä kahden kaupungin välillä, niin täytyy sanoa, että Hampuri tuntui ihan maalaispitäjältä Lontooseen verrattuna. Aamuisin vain muutama hassu tyyppi kyydissä, eikä minkäänlaisia ruuhkia edes iltapäivällä. Leirintäalueen lähin bussipysäkki sijaitsi Ikean parkkipaikalla. Vaikka leiriydyttiin ihan Ikean vieressä, ei kuitenkaan käyty siellä. Ehtiihän sinne sitten Suomessa.

Hampurissa taas kierreltiin kaupungilla katsomassa paikkoja. Istuskeltiin ulkona aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Käytiin myös jonkin verran ostoksilla. Toivo osti nimpparilahjaksi saamallaan rahalla ison Lego-paketin, koska se oli hyvässä tarjouksessa yhdessä tavaratalossa. Minä ostin maton ja lapsille mukit. Nähtävyyksiä ei sen kummemmin katsastettu. Raatihuone oli siinä kahvipaikan edessä, jossa piipahdettiin. Ja televisiotornihan näkyy melkein joka paikkaan. Eräässäkin puistossa, missä turistit katselivat ja kuvailivat jotain patsasta, me oltiin kiinnostuneita vieressä tapahtuvasta pienen kaivinkoneen maansiirtotyöstä.











Saksa

Loppumatka Saksassa oli melkein pelkkä läpiajo. Tosin pysähdyttiin puoleksi päiväksi yhteen pikkukaupunkiin, koska se oli karttaan merkitty kiinnostavaksi. Ainakin kartantekijän mukaan. Paikka oli nimeltä Schleswig ja siellä olikin linna barokkipuistoineen. Me kierrettiin paikka pikaisesti ulkopuolelta ja katsottiin veistospuiston veistokset. Barokkipuisto oli puolen kilometrin päässä, eikä jaksettu lähteä sinne, vaan päätettiin mennä kaupungin keskustaan kahville. Kaupungin keskustassa oli järkyttävän suurikokoinen kirkko, jonka ympärillä parveili koululaisryhmiä. Itse keskusta olikin sitten aivan autio. Meidän lisäksi ei juuri ketään muuta. Käytiin kahvilla suihkulähteen viereisessä kahvilassa. Oltiin ainoat asiakkaat. Minä poikkesin sen lisäksi pienessä putiikissa laukkuostoksilla. Olin ainoa asiakas. Jännä, että niin viehättävä kaupunki oli niin autio. Ehkä ne turistit sitten löytävät sinne kun ovat ensin kiertäneet sen linnan. Päivä oli pilvinen ja tuulinen, mutta ei sentään kylmä.