Pikkiriikkinen jakku pikkiriikkiselle tytölle

Maanantaina oli päiväkerhossa valokuvaus. Kerholainen ilmoitti viime viikolla, minkä mekon laittaa kuvaukseen ja äiti neuloo uuden villatakin. No tällä neulomisnopeudella ei olisi villatakki ehtinyt mitenkään valmistua, mutta pikkiriikkinen jakku ehti.

Tytön ilme oli melko hapan, kun näytin millä langalla sen aion tehdä. Ruma väri. Lupasin jakkuun kuitenkin vaaleanpunaisen kukan, jolla ilme kirkastui heti. Olin tylsä äiti ja halusin jotain muuta kuin vaaleanpunaista tai pinkkiä. Olisin tehnyt keltaisen tai vihreän jos olisi ollut sopivan paksuista lankaa konepestävänä. Vaan kun ei ollut. Tehtiin sitten siitä mitä oli. Harmaanruskea vaaleanpunaisella kukalla. Ei se paha ole noinkaan ja tuon mekon kanssa oikeastaan oikein sievän näköinen.

Parasta on kuitenkin se, että kerholainen oli tosi onnellinen ja iloinen uudesta jakustaan. Selitti siitä kerhokaverilleen koko kerhoonmenomatkan. Ei olisi halunnut antaa sitä päältään pois kun illalla lähti tanssimaan. Ja tänä aamuna ilmoitti, että laittaa sen päälleen. Ja etenkin muistaa kertoa kaikille, että se on jakku. Ei mikään bolero tai hihatin tai villatakki vaan jakku.

Jakun ohje on kirjasta Tähkä, keiju ja taikasauva. Malli on nimeltään Keiju. Lankana oli Lang Yarns Greina (villa, viskoosi, pellava ja akryyli). Lankaa kului 130 g puikoilla ja koukulla numero 3. Tein koon 110 cm mukaan, vaikka valmisvaatteena ostaisin jo 120 senttisiä. Ajalttelin, että löysällä käsialalla tulee liian suuri. Koko- ja puikkovalinta osui nappiin ja jakusta tuli juuri sopivan kokoinen käyttäjälleen.

Helmineule on minusta nättiä ja napakkaa, mutta neuloessa joutui kyllä useaan kertaan purkamaan, kun huomasin tekeväni vääriä silmukoita. Tykkäsin myös siitä, että hiha tehtiin ylhäältä aloittaen ja sitä pystyi helposti sovittamaan käyttäjän päälle ja hihoista tuli sopivan pituiset.

Kerhon valokuvauksesta voisi sitten kirjoittaakin ihan oman postauksen. Mutta kerron vain, että melkoinen säätö siinä oli. Isoveli kun piti saada kuviin mukaan, eikä kaikki sujunutkaan niin kuin olin suunnitellut. Mutta lopulta siellä oli kuvattavana pörröpäinen tyttö pörröpäisen veljensä kanssa.