Uusi sohva ja tupa

Meidän vanha sohva on ollut jo pitkään räjähtäneessä kunnossa, eikä se ole muutenkaan enää miellyttänyt silmää. Uuden sohvan hankkiminen on ollut jo pitkään listalla, mutta monestakin eri syystä se on aina siirtynyt. Vanhasta sohvasta ja uuden kriteereistä olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Suurin syy sohvan hankkimisen siirtymiseen on ollut raha. Jos olisi valmis laittamaan tonnin tai pari uuteen, saisi helposti täytettyä kaikki sohvan vaatimat kriteerit. Mutta aina tulee monta muuta asiaa mieleen, mitä sillä samalla summalla hankkii mielummin. Ja niin taas tyydytään istumaan vanhalla rähjällä.

Olen katsellut myös käytettyjä sohvia sillä silmällä, mutta niissä ei hinta-laatusuhde kohtaa juuri koskaan. Vähänkin paremmista pyydetään paljon ja usein jo sillä käytetyn hinnalla saisi helposti sen Ikean Ektorpin. Ja hintaluokassa sata euroa, sohva on joku 80-luvun pastellivärikuviokammotus. Muutaman kerran on nettikirpputorilla tullut vastaan kivan näköinen ja oloinen sohva asialliseen hintaan, mutta ne ovat menneet saman tien, kun olen jäänyt päiväksi miettimään. Kunnes helmikuun alussa lykästi. Löytyi ihan ok sohva edullisesti. Kympeillä. Sen ei ole tarkoitus olla mikään loppuelämän sohvaa, vaan se on tarkoitettu ensiavuksi siihen saakka kunnes se oikea löytyy. Mitkään väliaikaisratkaisut eivät ole normaalisti minun juttu, mutta vanha sohva ahdisti jo niin paljon, että oli pakko. Tämäkin väliaikaisratkaisu saattaa olla meillä jopa useamman vuoden - mistäs sitä ikinä tietää. Ja jos kissat eivät revi sitä riekaleiksi, sen voi vielä myydä eteenpäinkin. Kuvissa vilahteleva suihkepullo onkin koko ajan käden ulottuvilla sitä varten, että sillä suihkutetaan kissat pois sohvan kimpusta. Ei kuitenkaan Almaa. Sillä on ikuinen oleskelulupa sohvalla nukkumiseen.

Sohva on ihan hyvä ja paremman värinen kuin vanha. Jos nyt harmaata voi väriksi sanoa. Sohvassa oli aluksi kamala hoitoaineen tuoksu, mutta kuivapesin sen mattojen pesuun tarkoitetulla suihkeella ja imuroin. Suurin osa hajusta lähti sillä ja loput ovat haihtuneet tai oma nenä on tottunut. Tässä sohvassa on ehkä parasta se, että se näyttää sirolta, koska siinä on selkeät jalat. Sellaiset haluan sitten seuraavaankin.


 

Tumma harmaa väri on ihan hyvä, vaikka sohva onkin kovin tyynyjen ja täkkien peitossa. Vaalea sohvahan se on unelma, mutta tuskin sentään sellaista hankitaan. Viimeksi viime viikolla Alma muistutti niistä vaaroista oksentamalla karvapallo-silakkapallo -oksennuksen meidän sänkyyn.

Uusi sohva ei ole niin syvä kuin vanha oli ja siihen on ollut totuttelemista. Toisaalta tuosta pääsen minäkin helposti ylös.

Vanha sohva oli niin huonossa kunnossa, että sitä ei viitsitty tarjota kenellekään edes ilmaiseksi. Hajoitettiin se osiksi ja kierrätettiin osat omiin energia- ja sekajätelaatikkoihin. Metalliosat viedään omaan keräykseen ja puinen runko odottaa vielä kokonaisena kierrätykseen viemistä. Istuintyynyt kierrätin itselle ja tein niistä rahin. Mies ja lapset ovat ottaneet sen suurella innolla käyttöönsä.

Istuintyynyt laitoin päällekkäin ja päällystin Eurokankaasta ostetulla puuvillakankaalla. Kangas on pingotettu niiteillä kiinni tyynyjen alapuolelle laitettuun vanerilevyyn. Levyyn mies kiinnitti pyörät.





Innostuin myös jälleen kerran ompelemaan uusia tyynynpäällisiä. Oltiin välillä jo melko pitkään ilman minkäänlaisia sohvatyynyjä, koska ne olivat kaikki pesussa. Nyt pestyinä niistä osa sai uudet päälliset.

Parin kanssa pääsin tosi helpolla, koska ne olivat vanhoja perintötyynyliinoja, joihin ompelin ainoastaan kirpputorilta ostetut pitsiliinat. Ja vähän korjailin kiinnitysnaruja. Yhden valkoisen tyynynpäällisen tein perintölakanasta ja kirpputoripitsiliinasta. Yksi päällinen on tehty ystävältä saadusta kirjotusta pöytäliinasta. Liinassa oli maitotölkin kokoinen reikä reunassa, joten sitä ei enää saanut mitenkään järkevästi pöytäliinakäyttöön. Viimeiseen tyynynpäälliseen ompelin kaistaleita vaaleanpunaisista kankaista, joita oli omassa varastossa. Kohta ne on käytetty onneksi loppuun ja pääsen hankkimaan uusia. Vaaleanpuna-valko-raidallinen kangas on pöytäliinasta, joka on ollut kahvipöydässä, kun minä pääsin ripille. Päätyihin laiton Eurokankaan pompulanauhaa. Sisustyynynä on Ikean edullinen kirjava sohvatyyny, jonka kuviot vähän paistavat siitä läpi. Se ei ihme kyllä häiritse minua. Sohvan somistukseen löytyi lauantaina kirpputorilta myös sinisävyinen täkki.

 
 
 



Olen kyllä ihan tyytyväinen uuteen sohvaan, rahiin ja tyynyihin, vaikka tuvassa onkin nyt kovin ahdasta ja täyden näköistä. Ihan pian pitäisi kuitenkin päästä pintaremontoimaan Tyynelle tulevaa huonetta, joten ahtaus helpottaa ainakin siltä osin, että Tyynen Legot, värityskirjat, kynät, romulaatikon sisältö ja nukkekoti siirtyvät pois tuvasta. Ja muovailuvahat ja pikkutavaralaatikko. Sohvalla istuessa näössä onkin suurin osa noista. Eikä etenkään legopöytä ole kovinkaan siistin näköinen oikeastaan koskaan. Kuvassa Tyyne onkin sitä järjestämässä. Värityskirjatkin tuppaavat leviämään lattialle saakka.

Toinen myöskin koko ajan näössä oleva asia eli ovimuovi (ja sen takaa läpikuultavat rakennustarvikkeet) laajennuksen puolelle on lähiviikkoina poistumassa paikoiltaan. Saadaan samalla valoa lisää tupaan, vaikkei siellä nyt niin kovin hämärä olekaan. Kaikenlaiset muut rakennelmat sen sijaan varmaan majailevat paikoillaan vielä pitkään. Kuten omien ja naapurin lasten pahvilaatikkosukellusveneet.

Olen nyt oikein tyytyväinen tuohon sohvaryhmään. Vielä kun saan oman henkilökohtaisen sohvapöytäni maalauspisteeltä pois ja käyttöön, on kaikki loistavasti. Vaikka entistä enemmän ahtaampaa.