Pihatyömaa, sadonkorjuuta ja akileijat

Pari viikkoa on mennyt kaikenlaiseen hömppään, retkeilyyn ja sairasteluun, että pihajutut ovat jääneet pelkäksi patsasteluksi. Eilen aurinkoisena päivänä käytin koko valveillaoloajan puutarhapuuhiin niin, että päivällinenkin ostettiin paikallisen pienyrittäjän valmiiksi valmistamana. Mutta nyt on hyvä taas jatkaa.

Kitkemiskierros jäi vaiheeseen, mutta yli puolet puutarhaa olen jo käynyt läpi. Samalla merkkailen aukkopaikkoja kepeillä, jos niihin saisi hankittua tai jaettua jotain uutta. Yksi istutusalue pitäisi toisesta päästä myllätä kokonaan ja siihen löytyikin pari viikkoa sitten taimipäiviltä kivoja istutettavia. Samalla kylvin runsaalla kädellä kotilomyrkkyä ja tietty toisella kädellä keräilin niitä purkkiin.



Suuri multakasatyömaa on edelleen kasana. Multakasan ympärille tulevan istutusalueen olen jo levittänyt, tampannut ja tasannut, mutta tuo kasa pitää saada pois tuosta keskeltä. Multa ostettiin naapurilta, jolla on pellolla suuri multakeko. Ei mitään lannoitettua hienoa multaa, vaan ihan tavan peltomultaa sisältäen rikkaruohojen juurakoita ja siemeniä. Traktorin peräkärryllinen maksoi kuitenkin vain pari kymppiä, joten olen tyytyväinen.



Osan mullasta kärräsin toiselle puolelle pihaa ojan reunalle. Siinä on ollut pieni yksinäinen nurmikkoalue, joka on tarkoitus peittää istutuksilla ja poluilla. Tuohon istutin kasvienvaihtotorilta hamstrattua orvokkia ja rönsyakankaalia sekä toisaalta pihalta siirsin pari akileijaa ja tunturipoimulehteä. Vielä siinä on tilaa jollekin muulle, kunhan vain keksin mitä laitan.

Tuossa kahden istutusalueen välissä menee pitkospuupolku ja tähän on tarkoitus sellainen tehdä myös jatkoksi. 

 


Tänään on ollut puutarhatöissä taukoa, koska oli sadepäivä. No, aamukahdeksalta satoi ja sen jälkeen ei ole satanut, mutta oli kuitenkin muut suunnitelmat. Korjasin vihdoin ja viimein raparperit. Se olisi pitänyt tehdä jo hyvän aikaa sitten, mutta sain sentään ihan kunnon varsia ja keittelin niistä tänään mehut. Ja tein kiisselin. Kulhollinen raparperinpaloja odottaa vielä jääkaapissa piirakaksi pääsyä.

Raparperimehun tein ihan perushöyrymehun ohjeella mehumaijassa. Vielä sieltä on jämät tulossa, mutta niitä en pullota, vaan menee heti juontiin.




Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen on vihdoinkin akileijat avautuneet tai avautumassa. Joka vuosi on yhtä jännittävää nähdä, mitä kukkii missäkin. Yhdelle istutusalueelle olen kylvänyt valkoisia kerrottuja akileijoja, toiseen paikkaan kylvin viininpunaista akileijaa ja ystävältä sain viime vuonna punavaloisen akileijan. Näiden lisäksi on pihalle jostain ilmestynyt valkoista tavallista ja violetinpunaista. Ja kaikkia näyttää olevan kaikkialla. Valkoiset kerrotut ovat pysyneet suunnilleen siinä, minne ne on kylvettykin. Toki jokunen löytyy myös muualta. Mutta noita muita näyttää olevan vähän mitä missäkin. Hauskaa. Olen myös ostanut pari akileijan taimea viime ja toissa kesänä, mutta ne ovat kai huonoissa paikoissa, koska eivät ole vielä kukkineet. Ehkä ensi kesänä.