Luukku 22 - Lusikkakeijut

Lusikkakeijut on se syy, miksi päätin tehdä tänä vuonna tämän joulukalenterin, vaikka olin jo ajatellut jättää väliin. Ehkä olisi pitänytkin jättää, niin huonosti ja huolimattomasti tämä on edennyt. Ensi vuonna huolellisempi valmistautuminen ja toivottavasti toimivampaa tekniikkaa.

Marraskuisessa Strömsössä Camilla teki Matskedsänglar ja minusta ne olivat aivan ihastuttavia. Innostuin niistä kovasti, ovat just mun askartelun näköisiä. Tosin nämä minun versiot eivät ole tietenkään yhtä hienoja kuin Camillan tekemät, mutta kyllä nekin suloisia ovat.

Haastavinta oli löytää sopivia vartaloita. Selasin useammankin vanhan lehden (joita minulla on melkein puolimetrinen pino) läpi ja kaksi melko sopivaa löytyi vain. Päitä kyllä olisi löytynyt vaikka kuinka paljon. Omat vartalot kiinnitin suoraan lusikkaan kuumaliimalla enkä käyttänyt pientä pahviläpyskää apuna, kuten ohjeessa. Toimii se noinkin.

Ja jos Camillan keijujen siivet ovat kauniin muotoisia ja metallilanka nätisti kierretty, on minun ohut rautalanka mytyssä noiden vartaloiden takana ja siivet harittavat. Mutta osaako kukaan tehdä ihan oikeasti niitä Strömsön juttuja ihan just tasan yhtä hyvin kuin ne siellä tekevät? Minä en ainakaan.

Tyynen mielestä tuo pienempi on ruma. Koska eihän keijukaiset ole poikia. Tuumasin, että se on kyllä emäntä Hilma Saarisen pää ja tyttö on, vaikka vartalo onkin jonkun hiihtäjäpojan. Ehkä sille voisi vielä liimata mekon.