Seitsemäs luukku - Tuunatut olkipukit ja päivä Tallinnassa

Perinteinen olkipukki on se joulukoriste, jota meillä ei ole vielä koskaan ollut. Tai no on yksi kymmenensenttinen itse tehty, mutta isompi pukki on puuttunut. Kunnes tässä yhtenä päivänä paikallisella nettikirpputorilla sellaisia myytiin oikein kaksin kappalein ja ne on nyt kotiutuneet meille.

Se perinteinen oljenkeltainen pukki punaisella nauhalla ei oikein ole minut makuuni, joten tuunasin pukkeja pikkuisen. Otin nauhat pois ja maalasin pukit kalustemaalin jämillä vihreiksi. Ihan siveltimellä. Yksi kerros maalia riitti peittävään maalipintaan. Ihan vain vinkiksi, jos joku nyt innostuu pukkeja maalaamaan, niin ei kannata sitä parasta marimekkoa pistää päälle, olkien maalaamisessa roiskuu jonkin verran. Onneksi tuokin maali oli vesiliukoista, ei joutunut mekko remonttivaatekaappiin.

Olkipukkien myyjä sanoi haluavansa pukeista eroon, koska kissa ei jätä niitä rauhaan. Jännä nähdä miten meillä käy. Saako pukit olla rauhassa vai viekö kissa ne leikkeihin. Toistaiseksi kukaan (tarkoitan lähinnä Alpoa) ei ole osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa pukkeja kohtaan.





Arkun päältä piti siirtään piparkakkukaupunki turvaan korkeammalle paikalle. Tilalle laitoin pukit sekä jouluruusun ja amarylliksen, joka on avannut kauniin valkoisen kukkansa.



Lauantaina tehtiin päiväretki Tallinnaan ja siellä oli lähinnä tarkoitus käydä Raatihuoneenaukion joulumarkkinoilla. No, markkinoilla käytiin ja olihan siellä joulutunnelmaa. Mutta. Olisin ehkä kaivannut sinne jotain muitakin kojuja kuin villavaatekauppiaita, glöginmyyjiä ja - oliko siellä edes muita. Ostin sitten villasukat. Netissä luvatuista lampaista, aasista ja ankoista paikalla oli - pari poroa. Ja nekin niin tiheän aidan takana, että hädin tuskin näki. Netissä luvattu esiintymislavan klo 12 alkava ohjelma alkoikin klo 17, joten sekin jäi näkemättä. Perinteinen kylmä virolainen viima ei sentään meitä jäädyttänyt - lämpöä oli niin paljon, että välikerrokseksi laitetut villahousut olivat liikaa.

Torivisiitin jälkeen käveltiin Viru Keskukseen syömään ja etsimään lapsille jotain tuliaisia.

Päiväretki oli ihan mukava, vaikka aamulla lähtö olikin kotoa jo ennen neljää. Menomatkalle osui kunnon myrsky ja Tyyne oksensi omat vaatteet vaihtokuntoon. Ja vähän miehenkin vaatteille. Laivan putiikista löytyi onneksi housut (törkeän kalliit, niitä kyllä käytetään nyt koko rahan edestä) ja omasta repusta kaivoin villatakin tytölle puseroksi. Että ihan hyvin selvittiin siitäkin vahingosta. Tallinnassa paistoi aamupäivällä aurinko, kun oltiin vanhassa kaupungissa. Siinä vaiheessa kun siirryttiin ostoskeskukseen, alkoi sataa. Sääkin osui sopivasti kohdalleen.

Ensi vuotta varten muistiin, että Tallinnaan voisi tehdä joululahjaostosmatkan yksin tai ainakin ilman lapsia. Kaubamajan leluosastolla oli paljon sellaisia asiota, joita ei Suomessa ole. En tiedä oliko siellä mitään parempaa, mutta erilaista ja sehän on jo paljon. Ja ehkä kuitenkin tehdään se koko perheen joulumarkkinaretki jonnekin muualle, kuin Tallinnan Raatihuoneen torille. Toiset joulumarkkinat olivatkin meillä alun perin suunnitelmissa, mutta aikatauluongelmien vuoksi päädyttiin tähän vaihtoehtoon.

Muutama joululahja tuli reissulla hankittua ja nyt alkaa olla joulupukin lahjasäkki jo melko täynnä.