Makuuhuoneen järjestelyä

Epäjärjestys on pysyvä olotila. Etenkin kesäisin. Päätin tehdä asialle jotain ja nyt on yksi huone siivottu lattiasta kattoon. Ikkunat pesty, tavarat laitettu paikoilleen ja pölyt pyyhitty sieltä kaapin päältäkin ja innostuin järkkäämään jopa lasten kirjat värijärjestykseen pitkästä pitkästä aikaa. Kaappien ja laatikoiden sisällöt ovat edelleen sikin sokin, mutta...pois silmistä, pois mielestä.



Tähän valtavaan järjestämisinnostukseen keskellä kesää antoi alkusysäyksen uudet nettikirpputorilta ostetut verhot. Huone on ollut reilun vuoden käytössä, verhot puuttuivat edelleen ja se verhotankokin oli paketissa kellarissa. Eikä ihan vieläkään ole valmista. Vain yksi verho pääsi ikkunaan asti. Ostin verhorenkuloita kaupasta vain yhden pussin ja eihän se riittänyt kahteen verhoon. Tänään haetaan vielä yksi rengaspussi ja saadaan se toinenkin verho paikoilleen. Ja pikkuikkunan verho on myöskin vielä vaiheessa. Aloitettu sitä jo on, mutta muut virkkaustyöt ovat menneet sen edelle.




Verhojen lisäksi innostuin laittamaan vähän muutakin uutta. Maalasin pari kukkaruukkua kalkkimaalilla.

Hyvin tuo kehuttu maali tarttui ruukkujen pintaan. Ensimmäinen kerros oli todella liru ja valui, vaikka kuinka vähän yritin maalia sutia. Toinen kerros olikin jo helpompi maalattava. Kaksi kerrosta riitti peittämään ruukut omaa silmää miellyttävästi.

Kukatkin pääsivät kaikki suihkuun. Posliinikukka on kukkinut jo parin kuukauden ajan ja koko ajan tekee lisää nuppuja. Se tuoksuu tosi voimakkaalle just öisin, mutta on kai nenä jo tottunut siihen, kun haju ei enää häiritse.




Kukkaruukkujen lisäksi maalasin kalkkimaalilla kirpputorilta ostetun tuolin ja tädiltä lahjaksi saatuja saviperhosia.

Tuoli oli vanha ja laitoin siihen myös uuden päällisen. Kankaan alta löytyi purettaessa pari aikaisempaa kangaskerrosta ja pehmikkeenä ollutta vanhaa lumppua. Vähän teki mieli laittaa se lumppu takaisin, mutta oli sen verran kulunut etureunasta ja pölyinen, että tyydyin vanulevyyn. Kankaana istuimessa on Finlaysonin Lempimuumi. Vielä käydään varmaan pitkä keskustelu siitä, jääkö tuoli makkarin oven suuhun vai viekö Tyyne sen omaan huoneeseen. Viimeaikaisiin kynsilakkakokeiluihin vedoten, tuli jää varmaankin tuohon.

Saviperhoset sain pikkutyttönä tädiltäni lahjaksi. Minulla on ollut niihin aina jonkinlainen inho-rakkaus -suhde. Tykkään perhosista ja tykkään seinälle laitettavista perhosista, mutta en ole koskaan tykännyt tummanruskeasta väristä. Eikä koskaan aikaisemmin ole tullut mieleenkään maalata noita aarteita. Nyt ne löytyivät makkaria siivotessa vanhasta matkalaukusta, jonne sulloin neljä vuotta sitten pikkutavaroita pois laajennusremontin tieltä. Perhoset ovat olleet aina tuvan ison ikkunan päällä olevassa verholaudassa, niin kauan kuin olemme tässä asuneet. Kunnes verholauta poistettiin ja ikkuna poistettiin ja tilalle tuli oviaukko uuteen huoneeseen. Nyt perhoset ovat samassa paikassa, erona vain on se, että enää eivät lentele ikkunan vaan oven päällä.

Kalkkimaalia jäi vielä reilusti jäljelle. Yhtä väriä en edes vielä ole kokeillut. Maalaaminen on tosiaan ihan helppoa toisella kerroksella, eka kerros oli hankala, koska inhoa yli kaiken valuvaa maalia. Siveltimien pesu oli helppoa ja ne puhdistuivat paljon nopeammin ja vähemmällä pesemisellä kuin vaikka talomaali tai tavallinen huonekalumaali. En aio käsitellä noiden maalauksien pintaa mitenkään esim. vahalla. Tuolissa kun istuinosa on kangasta, eikä maalattu.

Kalkkimaali, jota käytin, on nimeltään Jeanne d'Arc Living Vintage paint. Sävyinä Warm yellow ja Faded  rose. Ihan ok maali, mutta tykkään enemmän tavallisista kiiltävämmistä kalustemaaleista, joissa värisävyjä on huomattavasti enemmän valittavana. Ja joilla on helppo maalata myös se ensimmäinen kerros. Ja joilla pystyy myös maalaamaan ihan mitä vaan.





Vielä yksi isompi juttu siivouksessa oli lasten junanratasäilytyksen uudelleen järjestäminen. Noita on kertynyt meille jonkun verran ja musta vanha työkalulaatikko kävi niille ahtaaksi jo aikapäiviä sitten. Osia on ollut kaiken maailman pikku laatikoissa ja ne ovat pursuilleet pitkin lattioita. Nyt on vain erikoisosat työkalulaatikossa. Junat ja tyypit on ylimmässä matkalaukussa ja peruskiskot alimmassa. Näitä inventoidessa törmäsin sellaiseen omituiseen asiaan, että junanratojen seasta ei löytynyt kuin kaksi sinne kuulumatonta lelua. Yleensä kun kaikki lelut sekoittuvat iloisesti keskenään. Ehkä silläkin on oma osuutensa asiaan, että näitä ei ole säilötty lasten huoneissa.

Lapset innostuivat uudesta siististä järjestyksestä ja meillä oli pitkään isot radat makkarissa. Ne korjattiin tänä aamuna pois, että pääsin ottamaan kuvia. Myös matot laitettiin pesuun ja ne pääsevät lattialle takaisin ehkä vasta syksyllä.



Nyt on makkari kiva ja siisti ja toivottavasti pysyy myös sellaisena. Ja miksei pysyisi. Suuret puhtaan pyykin vuoret vain pilaavat hiukan näköä ja tunnelmaa. Ne onnistuin rajaamaan kuvista tällä kertaa pois. Kissat parveilivat jaloissa ja tunkivat kuviin, mutta niistä vilautuksista en nyt tässä mitään esittele. Vain tuon trion nukkumassa sängyllä. Yksi nukkuu kuistilla tuolilla eikä suostu tulemaan sisälle.

Nyt tykkään tästä väliaikaisesta makuuhuoneesta.