Vihdoinkin vettä

Nyt on satanut neljänä päivänä peräkkäin. Vihdoinkin. Meillä on viimeksi satanut oikeasti huhtikuussa. Sen jälkeen on pari kertaa tullut muutama milli ja se ei paljon puutarhassa iloa tuo. Vain kotilot villiintyvät. Nyt on vesimittarissa 50 mm, jos suunnilleen oikein osaan katsoa. Kun se mitta-asteikko loppuu jo neljäänkymppiin.

Kaikki räystäiden alla olleet vesiastiat ovat täynnä, mitä ne eivät ole vielä tämän kesän puolella olleet kertaakaan. Hain vesiastioiksi jopa parit ylimääräiset ämpärit siitä ilosta kun sitä vettä nyt kerran saatiin.

Sadepäivät ovat saaneet kissat pysymään sisällä. Joidenkin sadetaukojen aikana kaikki lähtevät yhdessä ulos. Ihmeellistä miten ne tietävätkin, että nyt just on taukoa sateessa. Ainoastaan Aamu on viettänyt sateellakin paljon aikaa ulkona. Nukkumalla kuistin tuolilla.

Perunan varret kurkkaavat saavissa, kurpitsat ovat kasvaneet silmissä ja pieniä keltaisia keräskurpitsavauvoja on paljon. Perunoista ei ollut ennen sateita näkyvissä mitään. Ja vettä en niille tietenkään antanut, vaikka ovat pelkässä saavissa, eivätkä maassa. Koska perunoillehan ei saa antaa vettä kuin vasta kattilassa.


Tällä hetkellä puutarhassa kukkii erilaiset kurjenpolvet, tapaninsyreeni ja ruohosipuli sekä koivuangervo levittäytyy valkoisena parissa eri paikassa. Ja näiden lisäksi kukassa on iiriksiä, ajuruohoa, rikkoja ja vähän jotain muutakin.

Ihan kohta kukkii laukat ja likusterisyreeni, jonka kukintaa erityisesti odotan. Ja myöskin osa pioneista on nupussa. Siirsin melkein kaikki pionit pari vuotta sitten ja olin varma, että saan odottaa kukintaa useamman vuoden, mutta eipä sentään.

Vaikka vettä on tullut paljon, mikään ei ole mennyt lakoon. Muutama nuori puu on taipunut, mutta nousee varmaan heti kun oksat kuivuvat. Sade on ollut just sopivan tasaista.