Lipasto ja tuubihuivi

Eilen sunnuntaina oli harvinaisen tiukkaa ohjelmaa koko päiväksi. Herätyskelloa ei sentään tarvinnut laittaa soimaan, mutta heti aamupalan jälkeen lähdettiin. Ensin haettiin lipasto, josta tein nettikirppiksellä kaupat. Sen sijoituspaikaksi tulee eteinen, koska eteisessä tällä hetkellä olevan lipaston tarvitsen toisaalle.

Lipasto oli ehkä pikkiriikkisen liian kallis kuntoonsa nähden, mutta koska etsin täyspuista ja vanhaa, pulitettiin kiltisti pyydetty summa. Tinkimisvaraakaan ei ollut koska 'sen kunnostammiseen on nähty niin paljon vaivaa'. En kehdannut sanoa, että pohjatyöt oli kyllä jätetty tekemättä ja muutenkin maalipinta oli kuin pahemman luokan harrastajan tekemä. Koska aion hiukan hioa ja muutenkin kulutuskäsitellä tätä, ei tämä ei-mitenkään-erityisen-hyvä -maalipinta haittaa.

Nyt saa nettikirppiksen hakusanoista poistaa lipaston. Jäljelle jää kuitenkin vielä sohva (erityisen hankala, edes vähän sinne päinkään olevia ei ole näkynyt tai hintapyynnöt eivät ole kohtuullisia), säkkituoli (ei itselle, menee lahjaksi), kaappi (ei kiireellinen, jaksan etsiä vaikka vuosia) ja kissanpentu (näitä pitäisi vahdata vähintään puolen tunnin välein, sillä jo tunnin vanha ilmoitus tuo tuloksen meni jo). Eli saa ottaa yhteyttä, jos jotain näistä lojuu tarpeettomana nurkissa. Erityisesti kissanpentuja.



Lipastonhakureissun jälkeen juotiin pikaiset kahvit, mies kävi puolen tunnin ajan maalaamassa kattopaneeleita ja lähti sitten Tyynen kanssa Nallepartioon. Koululainen jäi kotiin lukemaan ja minä käytin ajan neulomalla valmiiksi koululaiselle tuubihuivin.

Kaulan suojaaminen talvella on ollut lievähkö ongelma Toivon kanssa jo eskarista lähtien. Kerhoikäisenä kelpasi vielä kypärämyssy, mutta eskarissa sitä ei enää suostuttu laittamaan. Ymmärrän sen hyvin. Neuloin pikakaulurin, joka on törkeän näköinen. Sitä on kyllä käytetty, mutta ajatus rumasti lepattavasta kaulurista, jota ei oteta edes tunnilla pois, ärsytti. Ei se käyttäjää tai käyttäjän koulukavereita tai edes opettajaa häiriste, mutta minua, joka sitä en edes näe, häiritsi kovastikin. Kaulurin huono puoli oli myös se, että jostain syystä se ei aina kelvannut. Vaikkei kuulemma edes kutita.

Seuraavaksi ompelin trikoisen tuubin. Se oli hyvä siihen asti kunnes hävisi. Seuraavaksi tilasin Varustelekasta merinovillaisen putkikaulurin. Sille kävi samoin kuin trikootuubille - hävisi. Se harmitti, koska ei ollut mitenkään edullinen. Mutta häviämispaikka on ehkä tiedossa ja ehkä se tänään jopa löytyy.

Seuraavaksi sain luvan tehdä tuubihuivin. Koska Kallella ja Villellä ja ties kellä on myös sellainen. Yhdessä valittiin lanka, joka ei kutita. (Kutiavista langoista voisi tehdä ihan oman postauksen. Ja samoin niistä langoista, jotka eivät ensin kutita, mutta alkavat kutittamaan, kun joku sanoo pipoa hassuksi. Tai vaikkei sanoisikaan. Tai jos isoveli on ensin sanonut, että kutiaa.) Tarjosin vaihtoehdoksi tietenkin Novitan lankoja, koska ne ovat halpoja ja jos tämäkin taas häviää, ei harmita ihan niin paljon. Toivo valitsi langaksi Puron. Käsinpestävähän se lanka on, mutta huivin ei luulisi vaativan ihan niin tiuhaa pesua kuin vaikka lapasten. Tai pipon.

Tuubihuivi valmistui Novita Puron sävystä Retro. Seiskan pyöröllä. Ainoa seiskan puikko, mikä minulta löytyy on joku taivaan vanha kökkö pyöröpuikko. Kaapeli tököttää jäykkänä tiellä neuloessa, eikä millään keinolla asetu. Koska tuota seiskaa aika harvoin tarvitsen, en laittanut sitä vielä edes ostoslistalle. Ehkä kuitenkin pitäisi.

Silmukoita huivissa on 30 ja työ eteni nopeasti aina oikein -neuleena. Lankaa kului reipas kaksi kerää, sillä tuli sopivan pituinen. Päät yhdistin silmukoimalla. Sen verran harvoin tulee silmukointia käytettyä, että ohje piti siihenkin taas kaivaa. Mutta ihan siistiä jälkeä tuli.

Vaikka neulominen oli hankalaa kökköpuikon takia, tein huivia erittäin innokkaasti. Ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Kaikkein parasta on se, että huivi on käyttäjälleen mieleinen. Huivi pääsi kaulaan jo heti tuoreena iltapäivällä serkun synttäreille lähdettäessä ja se jaksettiin laittaa jopa kotimatkalle kaulaan. Ja tänä aamuna ilahdutti kovasti lapsen lausahdus. Kiva kun huivin saa laittaa takin päälle niin kaikki näkevät sen.