Perintökalleuksia

Tänään olen ollut jakamassa edesmenneen tädin maallista omaisuutta muutaman sukulaisen kanssa. Etukäteen paikalle mennessä ajattelin, etten tartte mitään enkä ota sieltä mitään. Paitsi ihan salaa hiljaa mielessäni toivoin, että saisin toisen niistä komeista tädin anopinkielistä. No ihan tyhjin käsin en kotiin palannut ja se anopinkielikin sai meiltä uuden kodin.

Mitään kovin kummoisia perintökalleuksia ei meille kotiutunut. Vähän kaikenlaista tarpeellista. Oma vatkain on hajoamispisteessä ja otin ensiavuksi tädin vanhan. Samoin kotiutin meille ehjän mattopiiskan oman risaisen tilalle. Tosin en tiedä miten ihmeessä se on voinut hajota - ei ainakaan liiasta käytöstä. Pari pyyhettä ja vanhoja pussilakanoita otin ompelukäyttöön. Myös pari hattua ja parit helmet sekä yksi astiasto tarttui matkaan. Mummon kutomia räsymattoja, mummon virkkaaman pöytäliinan ja muutama vanhan lakanan, joissa on mummon virkkaamat pitsit sekä papan tekemiä tuokkosia ja serkun tekemiä tuohiastioita otin myös. Aivan ihastuttavia.

Huonekaluista en ollut kiinnostunut, koska ei ole tilaa, eikä siellä ollut mitään, mitä olisi tehnyt edes pikkuisen mieli. Yksi kaappi kuitenkin löytyi vintiltä ja sen otin, koska se ei ollut koolla pilattu. Kaapin lisäksi huonekaluvarasto täyttyi eilen ystävältä saadulla päästävedettävällä sängyllä. Kumpikin kaluste vaatii hiukan kunnostamista. Voi olla, että selvitään pelkällä pesulla ja liimalla.

Vuoden alussa oli tätini ostanut kerän mustaa lankaa ja oli sanonut neulovansa siitä lapaset minulle. Hän ei lapasia ehtinyt neulomaan, mutta minä aion sen tehdä juuri siitä langasta, jonka täti oli tähän tarkoitukseen ostanut.