Puutarhan kukkia

Tänä keväänä meni krookukisen kukinta vähän ohi. Niitä olisi ollut paljon, mutta sää on ollut sen verran pilvinen, että krookukset pitivät kukkansa suljettuina. Ja nyt kukinta on jo ohi. Tälläkin hetkellä sataa, mutta aurinkoisena sunnuntaina otin pari kuvaa nyt kukkivista kasveista.

Narsissi-istutukset ovat suorastaan säälittäviä. Muutama kukka siellä täällä ja harvat kasvustot. Joku on mennyt pieleen näiden kanssa. Pitää kai ostaa syksyllä lisää sipuleita ja kokeilla erilaisia lajeja, muita paikkoja ja toisenlaisia syvyyksiä. Samoin äidin kukkapenkistä pitää käydä hakemassa pois jopa heinän seassa kukkivat narsissit. Josko ne edes menestyisivät meillä.



Sentään viime keväänä maahan laitetut Tête-à-Tête -narsissit kukkivat runsaasti. Toivottavasti säilyvät tässä ensi vuoteenkin. Aikaisempina vuosina maahan laitetut tetet kun eivät tänä keväänä nousseetkaan. Tosin ne ovat kukkineet aikaisemminkin huonosti, paikka ei tainnut olla hyvä.



Toiset laajat keltaisena kukkivat kasvustot on kevätesikkojen alueet. Yhdestä pienestä ystävältä vuosia sitten saadusta taimesta on levinnyt jo muutaman neliön kokoinen alue. Olen kerännyt noista siemeniä ja kylvänyt toiseenkin paikkaan kasvamaan ja näyttää kyllä siltä, että sinne on tulossa ihan yhtä laaja alue. Ja sen lisäksi noita pieniä siementaimia näyttää löytyvän ihan yllättävistäkin paikoista. On jo ihan joutunut kitkemään pois. Kaikki esikot, mitä meidän puutarhassa on, on joko saatu joltakin tai ostettu türilaiselta mummolta, joten mitään tietoa mistään tarkemmasta lajikkeesta ei näistä kenenkään kohdalla ole. Tämä saattaa olla ehkäpä etelänkevätesikko. Mutta yhtä hyvin voi olla myös joku muu.




Esikoista kukintaa on myös aloittelemassa ystävältä saadut ruusunpunaiset ja nämä viime vuonna Türista ostetut viininpunaiset. Ostin yhdetä mummolta pari pientä esikkoa, jotka jaoin ehkä vähän turhankin rohkeasti useampaan. Jakaminen kuitenkin kannatti. Hyvin ovat lähteneet kasvuun ja kukkivatkin jo. Nähtäväksi jää, onko tämä esikko ihan yhtä innokas siementäjä kuin tuo keltainen.



Ilahduttavia talven yli menestyneitä alkuja löytyy etupihan puolelta. Varjoinen ja etenkin keväisin vähän turhan kostea paikka on jo testattu useammankin perennan kanssa ei-niin-sopivaksi. Nyt alkuja löytyy jälleen yhdestä Türin mummon esikosta, viime keväänä maahan laitetuista helmililjoista ja Türista ostetusta köynnösukonhatusta. Istutin ukonhatun ensin 'paremmalle' paikalle, joka osoittautui kuitenkin aivan liian kuivaksi ja aurinkoiseksi. Siirsin köynnöksen syksyllä tuohon varjoiseen kosteaan ja ajattelin, että ostan sitten tänä keväänä uuden. Vahtasin silmä kovana koko kevään uutta istutuspaikka ja jo kerran totesin, että eihän sieltä mitään näytä nousevan. Kunnes huomasin, että olin tuijotellut väärää paikkaa ja köynnösukonhattu oli jo yli 20-senttinen tukeva alku. Voi veljet kuinka ilahduin.




Muuta tällä hetkellä kukassa olevaa on sinivuokot, jotka tosin alkavat olla jo vähän ohikukkineita. Samoin kukassa on kasvitieteelliset tulppaanit, turkestanicat. Näistä tykkään tosi paljon. Tillipioni ei ihan vielä kuki, mutta se on kivan näköinen noin nuppusenakin. Tänä vuonna näyttää siltä, että kukkia on tulossa runsaasti - eniten ikinä. Se on ollut tuossa paikassa jo yhdeksän vuotta ja sitä ennen muutaman vuoden toisaalla. Alkuun kovia kokenut pioninalku, mutta kurjasta alusta huolimatta hyvin on joka vuosi kukkinut. Tillipionin alun sain edesmenneeltä miehen äidiltä ja alkuperäinen tillipioni onkin jo hävinnyt heinäkasvuston alle mökillä.





Kukkien ihailun lisäksi pihalla on tehty oikeita pihatöitäkin. Mies kaatoi lahoepäilyn vuoksi suuren vaahteran, eikä onneksi turhaan. Toinen puun rungoista oli keskeltä aivan pehmeä, joten hyvä, että saatiin se pois ennen kuin mitään vahinkoa ehti tapahtumaan. Ystävä oli juuri kylässä ja me kahviteltiin keittiössä ja jännitettiin, miten ja mihin puu kaatuu. Sinne kaatui minne pitikin, eikä mikään pihalla jo kasvava vahingoittunut. Suurin osa risuista on jo viety jäteasemalle, loput menee toisessa kuormassa. Uusi vaahtera olisi nyt saatava kasvamaan. Jos vain jostain löydän tarpeeksi suuren taimen.

Alemmassa kuvassa näkyy myös harva ja ruma kuusi. Se kasvoi niin lähellä vaahteraa, että jäi noin kaljuksi. Se onkin kaatolistalla seuraavaksi.