Tyynen huone

Vielä se ei ole valmis, mutta kovaa vauhtia valmistumassa.

Seinät on jo tapetoitu yhtä pientä pätkää lukuun ottamalla Hanna Werningin suunnittelemalla Boråstapeterin tapetilla. Kettutapetilla. Satumetsätapetilla. Ja mitähän muita nimiä lapset on sille jo antaneet. Silloin kun valittiin tapettia, ei ainakaan siinä tapettikaupassa ollut tätä mallia kuin harmaana ja tummapohjaisena. Kun tapetti oli jo tilattu ja haettu, löysin samaa kuosia vaaleapohjaisena värikkäänä. Se olisi ollut kivempi, mutta kyllähän tämäkin menettelee. Kuosi on kiva ja väriä tulee sitten muilla keinoilla. Tapetti oli helppoa tapetoitavaa, mutta vuorokohdistus oli tässäkin se kompastuskivi. Leikkasin osan vuodista ihan pieleen ja jouduin tekemään jatkopaloja joihinkin kohtiin. Ja muutenkin tämä tapetointi meni ihan penkin alle. Huonointa jälkeä ikinä. Täytyy peitellä epäonnistuneita kohtia kaikenmaailman asioilla.

Huoneesta puuttuvat vielä ikkunan listat ja pari vuotaa tapettia ja eipä juuri muuta. Sunnuntaina poiketaan hakemaan Ikeasta pimennysverho ja sen jälkeen saadaan tyttö tuonne jo nukkumaan. Ainakin osaksi yötä. Sänky on jo toissa talvena nettikirpputorin kautta ostettu tyttöihanuus, ikealaista laatua sekin. Tyyny on tädin perintöä ja verhot ovat olleet makuuhuoneen verhoina ikuisuuden. Kaikki muu sisustus onkin vielä pahasti vaiheessa. Valaisin vaihtuu, yksi kaappi odottaa maalipintaa samoin nojatuolin jalat. Pöytä ja pikkulipasto on jo valmiina, mutta mattoasia on mietinnässä. Jännittävää sisustaa vihdoinkin tytön huonetta.

Kyllä tämä vielä tämän kesän aikana etenee.