Puutarhatuhoja

Tämä oli se päivä keväästä, kun ajattelin, että on niin turhaa tämä puutarhaharrastus. Ajatuksissa pistin kaikki istutukset maan tasalle ja nurmikon tilalle. Tai tarkemmin sanottuna mietin, että jos kaivelisi pihan tyhjäksi perennoista ja pensaista ja myisi kaikki taimet ja ostaisi niillä rahoilla nurmikon siemeniä ja ajettavan ruohonleikkurin. Oli sen verran masentavaa.

Ekaksi tietty kotilot. Jostain ne taas kaivautuivat esille sankoin joukoin eilisen ja viime yön sateen jäljiltä. Kerättiin niitä ämpärikaupalla ja sen jälkeen kylvin myrkyt pihalle. Tekisin ihan mitä vaan puutarhahommia ja kuinka paljon, mutta kotiloiden keräämistä tylsempää puuhaa ei ole. Niin turhaa. Huomenna niitä on taas ämpärikaupalla enemmän.



Toinen asia, minkä tänään vasta tosissani tajusin oli viime talven aiheuttamat kasvikadot. Pitkä vähäluminen kovan pakkasen jakso taisi viedä kaikenlaista. Yksittäiset perennat sieltä täältä ei niinkään harmita, mutta kaikki ne, joita oli isommalla alalla on kurjia paikattavia. Vaikka kuinka maata kaivelin, ei löytynyt elon  merkkejä.

Hävinneitä on ainakin lukuisat yrtit, syysleimut, viinisuolaheinä (tämä tosin saattaa nousta uudelleen edellisvuoden siemenistä), piparjuuri (luulin, että tätä ei pysty hävittämään millään), purppuramaksaruoho, tummakurjenpolvi ja parit muut yksittäiset kurjenpolvet, kangasajuruoho (onneksi siementää runsaasti, joten tulossa on uusi sukupolvi), osa mansikoista ja mäkimeirami isolta alueelta. Hassua mäkimeiramin kohdalla on se, että yksi puska on hyvin elinvoimainen, kaikki loput ympärillä kuivia ja elottomia. Olikohan sen yhden päälle kasaantunut talvella jotenkin enemmän lunta. Myös nukkapähkämö näyttää elottomalta, mutta se on ennenkin lähtenyt myöhään kasvuun, joten en vielä luovuta sitä.

Pensaista useampi ruusu on kuiva koppura, samoin viime kesänä hankittu pilarikataja. Ripsureuna-angervon ja riippahernepensaan kuivat rungot saa hävittää. Jokunen köynnöskin näyttää kärsineen. Huomenna kiertelen tarkemmin tutkimassa pensaiden kohtaloita oksasaksien, sahan ja lapion kanssa.



Jos noita tuhoja tulikin melko paljon, on sentään jotain ilon aihettakin. Vasta vuoden puutarhassa ollut likusterisyreeni tekee muutaman kukan niihin pariin hassuun oksaan, jotka siinä on. Ystävältä saatu pionin siementaimi, joka oli vielä viime kesänä alle kymmensenttinen, on jo nyt näin aikaisin keväällä melkein puolimetrinen ja siinä on nuppu. Voi iloa. Luultavasti se on kuolanpionin siementaimi, en muista tarkkaan, koska ei tullut kirjoitettua silloin muistiin. Ja onhan puutarhassa monta monta kukkaa, jotka pikku hiljaa aloittelevat kukintaansa.

Kukkien lisäksi iloa tuo tänäkin keväänä pöntöissä pesivät linnut. Saatiin viime kesänä rakennettuun telkänpönttöön asukas ja kirjosiepot tuntuvat kovasti kilpailevan pikkupöntöistä. En tiedä noiden pesinnästä mitään muuta kuin sen, että ne vievät usein pöntöt jo pesintäpuuhiansa aloittaneilta tiaisilta. Paljon olisi kysymyksiä asiasta. Pitää kai ottaa kirjosieppojen elämästä hiukan selkoa.