Romutorilla

'Romutorille on kiva lähteä, koska minä pidän niin paljon romusta.'

Käväistiin lauantaiaamupäivällä Lahdessa Jokimaan rompemarkkinoilla. Jokakeväinen kaksipäiväinen tapahtuma, jossa ollaan käyty useita vuosia säännöllisen epäsäännöllisesti. Jokimaan ravikeskus on täynnä romun myyjiä. Harrasteajoneuvoille on oma parkki, jotta toiset harrasteajoneuvoharrastajat pääsevät patsastelemaan muiden autoja. Mentiin paikalle tietty kuplalla, koska kuljettajan ei tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua.

Mitäs tuosta markkinapäivästä oikein sanoisi. No, paljon oli myyjiä ja monet tavarat hinnoiteltu kiskurihinnoin. Toki muutamia edullisia löytöjäkin tehtiin. Kuten vaikkapa hienokuntoinen Finelin Villiruusukattila. Hinnoittelu riippuu kyllä niin paljon myyjästä. Samanlainen törkeässä kunnossa oleva kattila ilman kantta oli toisella myyjällä saman hintainen.

Romutorin puoli kierrettiin, munkkikahvit juotiin ja ihan vähän katsastettiin toisten vanhoja autoja. Minä en niistä ole juurikaan kiinnostunut. Tässä kohtaa on omena pudonnut tosi kauas puusta, koska Tyyne kommentoi useampaakin autoa siistin näköiseksi. Minulle riittää se, että autoa voi ajaa ja tankki on täysi. Oikeastaan mikään muu ei kiinnosta.